Muutamasta kaupasta jouduttiin etsimään, ennen kuin löytyi noita fileitä. Prismasta taisi nämä lopuksi löytyä. Ja tosissaan näähän on pakasteita, eli pakastealtaasta kalapuikkojen ja muiden vierestä. Hintaa taisi olla reilut 3€, jos oikein muistan.
Tosi isona plussana pidän ite sitä, että noi fileet ei jää kiinni toisiinsa ja sen takia niitä on helppo ottaa vaan se tarvittava määrä sulamaan. Ja toinen iso plussa heti perään on, että ne sulaa huoneenlämmössä noin tunnissa. Itse sulatan ne vaan tiskipöydällä (johon meillä kissoilla ei ole asiaa) talouspaperin päällä. Herrasväki tosin mouruaa ja huutaa koko tunnin, kun keittiöstä tulee hyvät kalan tuoksut.
... Joskaan Max ei tätä käskyä noudata, vaan kalat syödään joka kerta lattialta. Kissat otti - Moiraa lukuunottamatta - kalat heti vastaan tosi hyvin. Kymmenisen minuuttia taisi mennä noiden kolmen kalafileen tuhoamiseen yhtäjakoisesti. Ensin tietenkin kala pitää nuolla puhtaaksi ennen kuin sen voi syödä, ja syödessä kehrätään hirveästi.
Kuten tossa jo sanoin, Moira ei liiemmin aluksi perustanut silakkafileestä vaan tyytyi katselemaan kauempaa. Moira tosin on aika ollut tosi kranttu ruoan suhteen, joten sen nirsoilu ei pahemmin yllättänyt.
Mutta sitten - suureksi yllätykseksi - Moirakin söi puolikkaan fileen, kun se kannettiin suoraan nenän alle, josta Minnie kävi sen sitten syömässä loppuun.
Kaiken kaikkiaan suosittelen lämpimästi silakkafileitä kissoille. Oli tosi positiivinen yllätys, että jopa Moira söi kyseistä ruokaa, joten taitaa olla sen verran herkkua, ettei viitti nirsoilla superkrantutkaan.
2 kommenttia:
Mjaumaan silakkamarkkinat! Ihanaa, että maistuu. Täällä maistuu vain katkaravut ja tonnikala. Tuoreempi ei.
Meillä taas saatiin totutella katkarapuihin muutama kerta ennen kuin ne alkoi kelvata. Ekat pari kertaa syötin katkikset Minnielle kädestä herkkuna :D
Lähetä kommentti