Kissan salapaikka

Max keksi uuden kivan pesän. Isäntäväki ei tosin ole kovin innostunut tästä mahtavasta pesäpaikasta... Sohva olisi kivempi ehjänä ja ilman tuhansia kissankarvoja sen sisällä. Moiran kanssa sohvansisus toimii nykyisin myös salapaikkana, kun pitäisi laittaa silmätippoja. Moirallahan tuntuu olevan edelleen toi ikuinen silmätulehdus, joten tippoja laitetaan kahdesti päivässä, mistä katti ei ole kovin innostunut.

Testissä kissanminttupallo

Tässä eräänä päivänä esiteltiin arvon herrasväelle Mustista ja Mirristä löytynyt kissanminttupallo. Pallo on yllä olevassa kuvassa keskellä muovipussissa. Hintaa ostokselle tuli 4,50€. Toisin kuin useimmat kissanlelut, pallo on kova ja melko painava ja pitää lisäksi aika kovaa ääntä parkettilattialla pyöriessään.

Ensin palloa tutkittiin hieman kauempaa ja nuuskittiin kovasti ilmaa. Ensimmäisenä pallon luokse uskaltautui Minnie, joka tosin ei heti tajunnut, mitä mokomalla pallolla kuuluu tehdä ja luovuttikin pallon nuuskinta -paikkansa Maxille, joka puolestaa ei tajunnut, että kyseinen kapistus oli leluksi tarkoitettu, vaan pallo sai totaalisen pesuoperaation. Moira taas innostui hinkkaamaan itseään palloon ja sen jälkeen hinkkaamaan itseään kaikkeen mahdolliseen.

Hetken aikaa meno oli melko rauhallista ja tyyntä, kun kissat yksi toisensa jälkeen tutustuivat palloon. Jonkin aikaa Minnie jopa pyöritteli palloa ympäriinsä, kunnes Max takavarikoi hurmaavan tuoksuisen lelun omaan yksityiseen tuoksutteluunsa.

Lopulta meno yltyikin melko hurjaksi ja kissat sähisivät ja suhisivat ja jahtasivat toisiaan ympäri asuntoa. Aina välillä piti käydä vähän haistelemassa ja maistelemassa palloa ja jatkaa sitten menoa.

Yleisarvosanaksi kissanminttupallo saa Tiikerikissoilta kouluarvosana kahdeksan. Tällä hetkellä pallo lojuu sohvan alla, eikä sillä kukaan ole hetkeen leikkinyt, eli suosikkileluksi se ei kohonnut. Mamma itse ei jättäisi lelua "tuoreena" kissoille, jos isäntäväkeä kotona ei olisi, koska meno todellakin yltyi melko hurjaksi toisinaan. On myös huomioitava, että kissanminttu saa kissat janoisiksi ja Tiikerikissatkin litkivät suuren kulhon vettä lelulla leikkimisen jälkeen.

Ihana kamala Hurtta...

 Kuten jo aiemmin kerroimme, kotiutui Tiikerikissojen safarille uusi nelijalkainen eli pikkuneiti Jedi. Herrasväki on edelleen ottanut pikkukoiran vastaan oikein hyvin, jopa pidättyväinen ja arka Moira suostui nukkumaan nojatuolissa mamman sylissä, vaikka hirviökoira nukkui samassa nojatuolissa. Lattialla mennään niinkuin ei mitään ja ruokakin maistuu. Tottahan Jedi jahtaa jokaista Tiikerikissaa vuorollaan, mutta helpostihan nuo hyppäävät turvaan sängylle, sohvalle tai tv-tasolle. Ja nopeudessahan herrasväki voittaa pikkuhirviön mennen tullen. Minnie jopa leikkii mielellään Jedi-neidin kanssa. Hiirenjahtaaminen ja vetolelut ovat ykkössuosiossa, mutta myös yhdessä ulkoilu ja sohvalla köllöttely kelpaavat eläinlapsille. Toisinaan Minnie jopa kyllästyy Jedin unisuuteen ja yrittää käydä puremassa Jedin hereille, josta mamma tosin joutuu kissaneitiä hieman rankaisemaan... Pitäähän vauvankin saada nukkua.

Koiranlelut ovat yhtälailla pikkuneiti-Minnien mieleen, koska kukapa kissa ei vinkuvasta apinasta pitäisi? Saatika pyörivistä palloista? Myös koiralle tarkoitetut kanansiivet kelpaavat Minnielle paremmin kuin nimeomaan herrasväelle itselleen tarjotut siivet... Piimät pitää tietenkin juoda mielummin koirankupista kuin omasta ja vaikka samaa lihaa olisi jokaisen kupissa, on Jedin kumpissa Minnien mielestä aina jotain parempaa. Kuvassahan tosiaan on entinen asuntomme, joten ei Tiikerikissojen safari yleensä ihan noin sotkuinen ole...

 Kaiken kaikkiaan Minnie tuntuu olevan oikein tyytyväinen saatuaan ikioman pienen koiran, joka jaksaa leikkiä kaiken aikaa. Melkeinpä heti Jedin saavuttua Minnie tosin onnistui kehittämään ensimmäisen kiimansa, joten meno on ollut tosiaan kuin viidakossa, kun eläimet ovat juosseet ympäriinsä ja pikku-Minnie mourunnut hullun lailla. Onneksi kiimasta päästiin eroon, kun kissat vietiin uuteen asuntoon, jossa kiima loppui kuin seinään...

Tiikerikissojen uudesta asumuksesta yritetään saada kuvia, kunhan saadaan koko valtakunta edustuskuntoon ja laatikot pois nurkista. Mamma ei ole kameran takana ehtinyt juurikaan olla, joten uusia kuviakaan ei ole tarjolla...

Postia ja sairastelua

Mamma sai tässä taanoin postista paketin, joka sisälsi valmistumislakin joulun juhlallisuuksiin. Tiikerikissoja äidin tuleva valmistuminen ei kuitenkaan jaksanut kiinnostaa, vaan mielenkiintoisempi oli paketti; ihana, rapiseva, paksua pahvia oleva laatikko. Laatikkohan sitten säilyi meillä jonkun päivän virallisena sänkynä, jonka Max omi itselleen. Minnie tosin yritti päästä osingoille ja heti, kun Maxin silmä vältti, pikkuneiti oli vallannut sängyn!

Kylläpäs tulikin kamala kuva pojasta, silmätkin kiiltää. Ei vaan käteen osunu kun toi pikkukamera...

 "Pentu pois mun laatikosta!"

"Voitto!"

Max luovutti ja siirtyi lopuksi nukkumaan auringonpaisteeseen tuolille....

Ihan järkyttää kun kattoo näitä jokunen viikko sitten otettuja kuvia, kun Minnie on kasvanut näistä kuvista ihan valtavasti! Pitää päivittää neidin kuvia pian, koska pikkuneiti alkaa mennä jo Moiran ohi korkeudessa.

Meillä on päästy sairastelun makuun tässä tänä syksynä. Meidän kissathan tosiaan on ollut tosi terveitä aina, Moira ja Max käynyt vaan rokotuksissa ja kastroitavana ja Max kerran astunut kuumalle liedelle ja saanut palovamman. Muuten ollaan kuitenkin vältytty kaikelta sairastelulta ja tapaturmilta. Olisi pitänyt koputtaa puuta sillon, koska nythän meillä on syksyn mittaan ollut vaikka ja mitä... Minnien silmätulehdus ja korvapunkit tytön meille tullessa, Maxin tassu hajalla (ei tosin vieläkään ihan kunnolla parantunut, aina silloin tällöin mennään kolmella jalalla edelleen), Maxin ja Moiran silmätulehdukset - jotka ei edes ota parantuakseen. Nyt Moira on lisäksi alkanut yskimään ja aivastelemaan. On siamilaisrouva vissiin saanut kylmää, kun on muutamana aamuna ollut tosi kylmä herätessä ja toi rotuhan on vähän herkkä kylmälle. Ja eikun patterit täysille ja kissojen kotitekoista (eläinlääkärin ohjeen mukaan tehtyä!) yskänlääkettä kissalle ruiskulla suuhun ja tippoja silmiin...

Leikkitappelu vai tappeluleikki?

Maxin tassu taitaapi olla jo paremmassa kunnossa, sen verran on poika halunnut ulos viime päivinä (jopa vesisateessa!) Nykyään kovin tylsämielinen kollipoika yllätti mamman muutama päivä sitten vetämällä kunnon painit pikkusiskon kanssa. Voi sitä sähinän määrää mikä voi kahdesta kissasta lähteä, välillä piti ihan mammankin varmistaa, että kyse on edelleen leikistä.

Maxin mielestä mokoma pentu ansaitsi kunnon kurinpalautuksen aina välillä. Mokoma rotta, ruotuun!

 Ja kunnolla kiinni! Lukko pitää!

"Pentu yrittää paeta!"

Maxin mielestä pennut ei karkaile. Tai sitten Max yrittää vaan halia!

 Ja välillä vaan paikka vaihtui ja sama meno jatkui...

Illalla rauha kuitenkin onneksi palasi ja Tiikerikissat makasivat yhdessä mytyssä sohvalla. Isäntäväki on kuitenkin erittäin tyytyväinen siihen, että Maxin jalka on jo sen verran parempi, että poika saa juostua. Ehdittiin jo miettiä, että pitääkö lähteä etsimään kokeellisia hoitoja, esimerkiksi kissahierontaa, kun pojan tassu ei ottanut lainkaan parantuakseen. Toivotaan nyt kuitenkin, että tassu lähtee kunnolla parantumaan... 

Huomenissa lapset jäävät kotimiehiksi isäntäväen suunnatessa vuorokaudeksi hyvin ansaittua hotelli-hemmottule-viikonloppua viettämään! Katsoo, mitä kauhukakarat asiasta tykkäävät; Max ja Moira on kyllä viettänyt ennenkin vuorokausia yksinään, mutta Minnielle luvassa on ensimmäinen kerta. Kotona saattaa odottaa hävityksen kauhistus; kukat revitty ylös, paikat sotkettu ja kissat lauhkeina lampaina sohvalla katsomassa kotiin palaavaa isäntäväkeä suurin silmin.