Maxin mielestä mokoma pentu ansaitsi kunnon kurinpalautuksen aina välillä. Mokoma rotta, ruotuun!
Ja kunnolla kiinni! Lukko pitää!
"Pentu yrittää paeta!"
Maxin mielestä pennut ei karkaile. Tai sitten Max yrittää vaan halia!
Ja välillä vaan paikka vaihtui ja sama meno jatkui...
Illalla rauha kuitenkin onneksi palasi ja Tiikerikissat makasivat yhdessä mytyssä sohvalla. Isäntäväki on kuitenkin erittäin tyytyväinen siihen, että Maxin jalka on jo sen verran parempi, että poika saa juostua. Ehdittiin jo miettiä, että pitääkö lähteä etsimään kokeellisia hoitoja, esimerkiksi kissahierontaa, kun pojan tassu ei ottanut lainkaan parantuakseen. Toivotaan nyt kuitenkin, että tassu lähtee kunnolla parantumaan...
Huomenissa lapset jäävät kotimiehiksi isäntäväen suunnatessa vuorokaudeksi hyvin ansaittua hotelli-hemmottule-viikonloppua viettämään! Katsoo, mitä kauhukakarat asiasta tykkäävät; Max ja Moira on kyllä viettänyt ennenkin vuorokausia yksinään, mutta Minnielle luvassa on ensimmäinen kerta. Kotona saattaa odottaa hävityksen kauhistus; kukat revitty ylös, paikat sotkettu ja kissat lauhkeina lampaina sohvalla katsomassa kotiin palaavaa isäntäväkeä suurin silmin.
2 kommenttia:
Voi miten kiva blogi täältä löytykään :D
Meillä myös nuo painit menee välillä vähän hurrrrrjiksi... Mörrillä on hiukan liian innokkaat otteet, mutta onneksi ne kohdistuu nykyisin vain Gastoniin ;) Herra antaa nimittäin mukavasti takaisin.
Haha, meillä on usein myös Moira mukana, Minnien kanssa ne juoksee täällä ja jos toinen ei jaksa juosta niin alkaa järjetön mouruaminen :D Moira jotenkin aina vaan välttelee kameraa, siitä ei saa kun nukkumakuvia! :D
Lähetä kommentti