Kissan salapaikka

Max keksi uuden kivan pesän. Isäntäväki ei tosin ole kovin innostunut tästä mahtavasta pesäpaikasta... Sohva olisi kivempi ehjänä ja ilman tuhansia kissankarvoja sen sisällä. Moiran kanssa sohvansisus toimii nykyisin myös salapaikkana, kun pitäisi laittaa silmätippoja. Moirallahan tuntuu olevan edelleen toi ikuinen silmätulehdus, joten tippoja laitetaan kahdesti päivässä, mistä katti ei ole kovin innostunut.

Kesäkuulumisia

Max löysi nukkumapaikan tyynyn sisästä.

 Tiikerikissojen kesä on kulunut hienosti. Mökille katit eivät ole päässeet vielä, koska ei olla saatu aikaiseksi viettää lähimmällä mökillä aikaa enempää kuin vuorokauden kerrallaan, jolloin kisuja ei viitsi mukaan ottaa lainkaan. Kohta puoliin olisi kuitenkin tarkoitus viikko viettää mökillä, jolloin myös kissat pääsevät mukaan.

Edellisessä viestissä kirjoitin ruokavalio muuttamisesta ja nyt on ryhdytty toimeen. Raksuna meillä on nykyisin

Christopherus Sensitive ja jo nyt huomaa, ettei turkista irtoa niin paljoa karvaa. Lisänä on tosin ollut Omega3-kapseleita, joiden suosio kissojen keskuudessa on tasan nolla, ellei jopa miinuksella. Lisäksi pitäisi tehdä nyt tilaus Kennelrehulle ja ostaa kateille sekä piskille lisää raakaruokaa.

Miten on muilla kissablogaajilla mennyt kesä?

Taidekuvausta alá Tiikerikissat

Mamma nappaili lapsista muutaman valokuvan, kun sattui kamera olemaan kädessä ja aurinko paistoi nätisti ikkunasta. Kissatkin olivat kerrankin kaikki rauhallisia ja kuvauksellisia. Minnien rauhallisuus tosin loppui siihen, kun kamera heijasti kivoja pikku valopilkkuja seiniin...

Mustavalko-Max. Mamma on alkanut viimeaikoina tykkäämään rajuista kontrasteista ja melkein kaikki kunnon kuvat mitä koneella on muokattuna on mustavalkoisia...

Mustavalkokissat. Minnie metsästää valoja taustalla ihanalla ilmeellä.

Ja Moira-katti sinisilmä. Mamman äiti teki Moiralle oman peiton, kun lapsiraukka palelee kokoajan.

Melkein aikuinen Minnie

Aika on vierähtänyt kauhean nopeasti ja meidän pikku-Minniehän viettää pian ensimmäisiä syntymäpäiviään! Minniestä odotettiin tosi isoa kissaa norskiäidin vuoksi, mutta nyt kymmenen kuisena Minnie on melko siro kissa, jolla on pitkä selkä ja melko pitkät raajat, mutta edes mamma hyvällä tahdollakaan ei voi sanoa Minnietä isoksi...

Minnie on edelleen todella leikkisä pikkukissa, jolla on kova tarve päästä ulos. Isäntäväki on harmitellut, kun nyt muutto- ja remonttikiireiden vuoksi kissalapsi ei ole päässyt ulos. Myöskin nuo kolmenkymmenen asteen pakkaset rajoittivat ulkonaoloa ja silloin Tiikerikissat makasivatkin yhtenä keränä sohvannurkassa.

Yllä olevasta kuvasta huomaa kuitenkin, että kyllä norski vähän vaikuttaa Minnien olomuotoon. Noin pieneksi kissalla Minniellä on aivan hilliyyömän lonkat! Myöskin tassut on melko isot. Ehkä Minnie kerää massaa tohon vielä.

Tiikerikissat päättivät myös yksissä tuumin lopettaa lihan syömisen. Minnie saattaa hieman maistaa mamman antamasta kupista, mutta vanhemmat kissat käyvät kääntymässä kupilla ja jatkavat puuhiaan, kunnes kupit on nostettu muutaman tunnin päästä pois. Sitten keittiöön saapuu lauma huutavia kissoja; ruokaa pitäisi saada ja heti...

Täystuho saapui!

Eilen haettiin kotiin pikkuinen Jedi-neiti. Mamma jännitti aikalailla, että miten kissalapset ottavat vastaan koiralapsen, mutta isäntäväen pitänee koputtaa puuta ja todeta, että rauhallisesti meni alku ainakin. Kun Jedi laskettiin lattialle Max ja Minnie saapuivat tutkimaan uutta tulokasta, jota sitten kytättiin turvallisen välimatkan päästä. Muutaman kerran sähistiin, kun hölmö pikkukoira eksyi liian lähelle ja Max kerran läppäisi Jediä pehmeällä tassulla päähän, kun hirviöpentu puraisi hännästä.

 Matkasta uupunut Jedi käpertyi melko nopeasti kerälle kissankoriin ja isäntäväen yllätykseksi Max ja Minnie kävivät vuoronperään tutkimassa ja nuuskimassa tulokasta lisää. Minnien piti tosin myös testata, voiko uudella perheenjäsenellä leikkiä, josta mamma joutui hieman torumaan. Loppuillasta köllöteltiin kuitenkin jo samalla sohvalla koko porukka eikä sähinääkään ole enää kuulunut. Max jopa intoutui leikkimään narulla ja Minnie hiirellä, vaikka koiralapsi peuhasi vieressä omien lelujensa kimpussa.

Tänä aamuna Minnie jopa vallan intoutui ja taisi todeta, että kaksin aina kaunihimpi. Neiti nimittäin ryömi hetken miettimisen jälkeen nukkuvan Jedin kylkeen kiinni. Kylki kyljessä köllöttely tosin loppui, kun Jedi heräsi päivänokosiltaan.

Moiraakaan pennun tulo ei ole ainakaan isäntäväen näkökulmasta häirinnyt. Rouva kävi kerran vilkaisemassa Jediä, ennen kuin suuntasi omaan köllöttelypaikkaansa nojatuolin käsinojalla. Tälläkin hetkellä mamman päivittäessä kuulumisia Max ja Minnie kuorsaavat Jedin kanssa sohvalla.

Meidän porukan pesät!

Isäntäväki on pistänyt merkille, että talven tullen nämä meidän karvanaamat on alkanut nukkumaan jännittävissä paikoissa ja asennoissa. Moirahan on meidän perheen paras lämpimien paikkojen keksijä, raukalla kun on vähän turhan ohkainen turkki Suomen talveen. Ihmisetkin saa sitten osansa Moiran lämpökaipuusta, kun kissa tulee kainaloon nukkumaan ja mieluiten myös peiton alle. Tämän takia päätettiin rakentaa Moiralle oma peti koko talon lämpimimpään paikkaan; keittiöön pöydän alle ja patterin viereen sijoitettiin Moiran lempikori. Kori sai kuukauden lojua siellä käyttämättömänä, kunnes tajuttiin, että se ei ole lainkana oikeassa paikassa Moira-rouvalle.

Saman tien, kun siirrettiin kori takaisin olohuoneen sohvapöydän alle, löysi Moirakin taas rakkaan koppansa. Heti siirron jälkeen kopasta kinasteltiin ja siitä lähtien siellä on aikaa viettänyt vähintään yksi kissa. Moira kun on hieman läheisyydenkipeä kissa (ja saattaahan tolla kylmyydelläkin olla osuutta asiaan) ja nukkumakaveriksi kelpaa kuka vain.

Moiran uusin nukkumakaveri on Minnie. Tytöt vallottaa yhdessä kopan joka ilta, kun isäntäväki ilmestyy olohuoneeseen. Korista kuuluu sitten järjetön kehräys ja purina. Ei uskoisi, että muutama kuukausi sitten Moira vielä vierasti Minnietä niin, että samassa sängyssä nukkuminen vaati sähinän tietyin väliajoin.

Usein mamman viettäessä aikaa koneella tytöt viettävät aikaa mamman selän takana tuolin selkänojalla, josta on hyvä mouruta tietyin väliajoin, ettei kukaan vaan unohda tyttöjen olemassa oloa. Kuvassa Moira-raukalla silmätulehdus molemmissa silmissä, ei ole rouvan silmät normaalisti ton näköiset.

Heti kun isäntäväki päättää suunnata koneelta sohvalle niin suuntaa koko konkkaronkka perässä. Alkaa olemaan vähän ahdasta jopa tolla meidän tosi monen hengen sohvalla... Lempparipaikka on tietenkin maata joukolla sylissä ja mulkoilla pahasti, mikäli alustana toimiva ihminen päättää liikahtaa.

Max sentään - mamman suureksi iloksi ja riemuksi - keksi, että kissantelineen koppa on sopiva yhden kissan -pesä. Mahtaako johtua pesän tyylikkäästä väristä, joka sopii hyvin herran omaan väritykseen. Ihmisväki on kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, kun yksi kissoista malttaa toisinaan pysyä poissa sylistä edes hetken! Nyt kuitenkin tätä kirjoittaessa Minnie makaa mamman sylissä, Moira hinkkaa päätään poskea vasten ja Max pyörii jaloissa. Eipähän ainakaan puutu rakkautta meidän perheessä keltään!

Minnie unten mailla

Isäntäväki kotiutui Helsingin matkalta ja kotona ei ollut tehty pahoja lainkaan! Pakko sanoa, että nyt ollaan aikalailla ylpeitä lapsosista, hyvin käyttäytyivät. Illalla saatiin Minnie syliin nukkumaan extra-pitkäksi aikaa.
Pikku-Minnien nukkuma-asennot on jaksanut naurattaa isäntäväkeä koko tytön meillä viettämän ajan. Minnie kun ei turhia mieti, onko jossain paikassa tarkoitus nukkua ja ihmisten tehtävä on pitää esimerkiksi kiinni nukkuvasta pienestä kissasta, joka haluaa nukkua sohvan uloimmalla reunalla. Ainakaan mamma ei ole koskaan tavannut yhtä luottavaista ja ihmisrakasta pientä kissaa kuin meidän Minnie.

Minnien ensimmäisen illan nukkumapaikaksi kelpasi mamman käsi. Mamma sitten tossa asennossa yritti oleskella sen ajan, kun pikku neiti suvaitsi tuossa viettää. Eipä paljon pikku kissaa pelottanut uuteen kotiin tulla kun isäntäväki kelpasi heti nukkuma-alustaksi.

Minnien yleisin asento tosiaan on yllä olevassa kuvassa näkyvä ihmisnojaan luottavan kissan asento. Yllä olevassa kuvassakin kissa olisi lattialla, ellei isäntäväki olisi tukemassa. Asiaan tietenkin kuuluu, että jalat pidetään joko jäykkinä takana tai kokonaan unessa oltaessa koko kissan kuuluu olla veltto. Minniellä on uskomaton taito olla tosiaan, kokonaan veltto kissa. Sen häntää voi nostella ja tassuja liikutella, tuntuu kuin ei olisi luita ollenkaan... Aikamoinen mato koko meidän pieni tyttö.

Toisinaan, nykyään yhä useammin, ihmisiä siunataan tällaisella ilolla. Asiaan kuuluu jatkuva mahan ja leuan rapsutus ja usein Minnie harrastaa myös unissaan juoksua ja kovaa juttelua. Tällaisessa asennossa nukutaankin sitten pidempään ja mikäli sen hetkisen sänkynä toimivan ihmisen on liikuttava, seuraa pahoja katseita Minnien suunnalta. Useimmin Minnie valitsee nukkuma-alustakseen sen ihmisen, jolla on kesken esimerkiksi koulutyöt tai tietokonehommat. Tällä hetkellä pikku kissa nukkuu kirjurina toimivan mamman sylissä, johon ryömi samantien kun tietokone aukesi.

P.S Nyt voit seurata Mjaumaata myös Bloglovinin kautta!