Muutosta ruokavalioon ja kuvapäivitystä

Päiväuniaika.

Tänään todettiin, että Max on nykyisin aika... Iso. Lihava. Valtava. On jo aiemmin todettu, että se mussuttaa ihan omaksi ilokseen noita kuivaraksuja ja tänään päädyttiin siihen tulokseen, että raksukuppi lähtee pois. Tähän asti se on ollut aina esillä, koska Moira syö pieniä määriä pitkin päivää, mutta nyt otetaan kokeiluun toinen tyyli. Lisäksi nappulat vaihdetaan melkein kokonaan pois ja syötetään raakaruokaa, kuten tehtiin vielä vuosi sitten (jostain syystä muuton yhteydessä siirryttiin taas takaisin raksuihin...). Toivotaan, että saadaan kollilta pikkasen painoa pois, koska sen jalalle ei tee hyvää toi ylipaino. Onko muilla onnistunut kissan laihduttaminen millaisilla tuloksilla?

Minniestä ei edelleenkään jälkeäkään. Huomenna aloitetaan häkitys tässä lähiympäristössä, jos vaikka saataisiin se kiinni. Mun hyvällä tuurilla ensimmäisen yön jälkeen meillä on kettu häkissä ja joudun soittelemaan läpi kaikki mahdolliset yhdistykset VPK:stä Metsästäjäseuraan, että joku tulee vapauttamaan ketun.

Loppuun vielä muutamia kuvia kahdesta jäljellä olevasta katista.

Kesäkuulumisia

Max löysi nukkumapaikan tyynyn sisästä.

 Tiikerikissojen kesä on kulunut hienosti. Mökille katit eivät ole päässeet vielä, koska ei olla saatu aikaiseksi viettää lähimmällä mökillä aikaa enempää kuin vuorokauden kerrallaan, jolloin kisuja ei viitsi mukaan ottaa lainkaan. Kohta puoliin olisi kuitenkin tarkoitus viikko viettää mökillä, jolloin myös kissat pääsevät mukaan.

Edellisessä viestissä kirjoitin ruokavalio muuttamisesta ja nyt on ryhdytty toimeen. Raksuna meillä on nykyisin

Christopherus Sensitive ja jo nyt huomaa, ettei turkista irtoa niin paljoa karvaa. Lisänä on tosin ollut Omega3-kapseleita, joiden suosio kissojen keskuudessa on tasan nolla, ellei jopa miinuksella. Lisäksi pitäisi tehdä nyt tilaus Kennelrehulle ja ostaa kateille sekä piskille lisää raakaruokaa.

Miten on muilla kissablogaajilla mennyt kesä?

Ruokavalion muutos, kiitos.

Tänään mamma sai tarpeekseen kissojen ainaisesta karvan lähdöstä. Ymmärtäähän sen, että syksyllä vaihdetaan talvikarvaan ja keväällä kesäturkkiin, mutta mitähän ne tällä hetkellä tekevät? Vaihtavat juhannuskarvaan ilmeisesti. Äskettäin harjasin Moirasta irti kolme karstallista karvaa ja Maxista pakastepussin verran ja edelleen lähtee. Joka päivä saa imuroida ja silti tuntuu että karvaa on kaikkialla. Nyt on siis aika siirtyä radikaaleihin toimenpiteisiin eli vaihtaa ruokavalio kokonaan uusiksi.

Tällä hetkellä katit syövät pääasiassa märkäruokana Latzia ja kuivaraksuna Friskies Sterile Catsia. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus muuttaa raksut laadukkaampaan, kun saatiin toi vanha pussi pois. Eli mitä te hyvät lukijat neuvoisitte hankkimaan, jotta saataisiin karvanlähtö kuriin? Kaikki kolme kattia ovat siis streliloituja ja tytöt hoikkia ja Max-herra hieman pyylevä. Kannattaako raksuja pitää esillä kaiken aikaa, kuten ollaan nyt pidetty (lähinnä sen takia, että Moira ei syö märkäruokaa ollenkaan ja raksujakin silloin kun rouvalle itselleen sattuu sopimaan eli ajaako nälkä siamilaisen kupille vai ei?) vaiko tarjota ainoastaan kerran päivässä ja toisen kerran sitten muuta ruokaa?

Sitten kysymykseen numero kaksi. Tällä hetkellä vain Minnie syö sekaruokaa eli saa päivittäin kaunakauloja aika reilun määrän, koska on edelleen tosi hoikka vaikka ikää on jo kertynyt ensimmäisen vuoden verran. Max käy kääntymässä ruokakupilla, mutta nähdessään kaulat lähtee tyynesti pois edes maistamatta. Raakaruoka kuitenkin sisältää jos jonkinlaista ravintoainetta, öljyä jne. eli kannattaisiko tämän karvaongelman (ja miksei tietenkin muutenkin) siirtyä raakaruoka ja nappula -linjalle ja unohtaa purkkiruoat kokonaan? Ja mitkä raakaruoat ovat teillä, hyvät lukijat, toimineet hyvin?

Melkein aikuinen Minnie

Aika on vierähtänyt kauhean nopeasti ja meidän pikku-Minniehän viettää pian ensimmäisiä syntymäpäiviään! Minniestä odotettiin tosi isoa kissaa norskiäidin vuoksi, mutta nyt kymmenen kuisena Minnie on melko siro kissa, jolla on pitkä selkä ja melko pitkät raajat, mutta edes mamma hyvällä tahdollakaan ei voi sanoa Minnietä isoksi...

Minnie on edelleen todella leikkisä pikkukissa, jolla on kova tarve päästä ulos. Isäntäväki on harmitellut, kun nyt muutto- ja remonttikiireiden vuoksi kissalapsi ei ole päässyt ulos. Myöskin nuo kolmenkymmenen asteen pakkaset rajoittivat ulkonaoloa ja silloin Tiikerikissat makasivatkin yhtenä keränä sohvannurkassa.

Yllä olevasta kuvasta huomaa kuitenkin, että kyllä norski vähän vaikuttaa Minnien olomuotoon. Noin pieneksi kissalla Minniellä on aivan hilliyyömän lonkat! Myöskin tassut on melko isot. Ehkä Minnie kerää massaa tohon vielä.

Tiikerikissat päättivät myös yksissä tuumin lopettaa lihan syömisen. Minnie saattaa hieman maistaa mamman antamasta kupista, mutta vanhemmat kissat käyvät kääntymässä kupilla ja jatkavat puuhiaan, kunnes kupit on nostettu muutaman tunnin päästä pois. Sitten keittiöön saapuu lauma huutavia kissoja; ruokaa pitäisi saada ja heti...

Ruokatesti : Naudan maha

Mamma jatkoi Tiikerikissojen ruokakokeiluja ja laajensi kokeiluja lähinnä Jediä varten hankittuun jauhettuun naudan mahaan. Naudan mahaan sekoitettiin pikkuisen Latzia hajua ja makua tuomaan, kuten meillä päin tehdään aina kun otetaan kokeiluun uusi ruoka. Naudan mahaahan tosiaan saa isompana ja pienempänä pakkauksena. Tämä kyseinen paketti 400g ja ostettu Citymarketin pakastealtaasta. Lisäksi meiltä löytyy pakkasesta kilon paketteja naudan mahaa, jotka on tilattu Riitan kanaherkusta jättitilauksena yhdessä mamman koiria kasvattavan äidin kanssa. 400g naudan maha -paketti suli huoneenlämmössä melko hitaasti ja se otettiinkin meillä sulamaan illalla ja tarjoiltiin aamulla. Hajua tosta ruoasta ei lähtenyt paljon mitään, mutta sitäkin inhottavammalta se näytti.

Ruoka tarjoiltiin arvon herrasväelle kello yhdeksän pintaan aamulla ja kaikki kolme Tiikerikissaa ravasivat innolla katsomaan uutta ruokaa. Minnie, joka yleensä ottaa uudet ruoat innolla vastaan, tyytyi nuolemaan kupin sisältöä hetken aikaa, mutta Max ja Moira eivät kulhoihinsa edes koskeneet. Mamma nappasi naksukulhon pois (mikä meillä yleensä auttaa nirsoiluuun) ja jätti kulhot odottelemaan nälän tuloa, mutta...

... Kello yhden jälkeen näky oli edelleen tälllainen. Kupit olivat koskemattomia, eikä yksikään kissoista edes vilkaissut niihin päin. Neljä tuntiahan on suosituksellinen maksimiaika, mitä tuoreruokaa tulisi säilyttää tarjoilun jälkeen, joten mamma joutui pitkin kynsin kaapimaan kuppien sisällöt roskakorin pohjalle. Illalla tarjoiltu Latz tekikin sitten kauppansa erittäin hyvin.

Tiikerikissat siis antavat jauhetulle naudan mahalle kouluarvosanan 4-, mutta koska kyseistä ruokaa pakastimesta löytyy vielä useita kiloja, ei mamma aio luovuttaa sen syömiseen totuttamista.

Ruokatesti : Silakkafileet

Tuolla aiemmin ruokamerkinnässä lupailin, että teen erillisen merkinnän silakkafileiden syönnistä, kun se ihmisiä kiinnosti, joten tässäpä se nyt tulee. Meidän perheessähän kissat syö säännöllisin väliajoin kalaa ja muita mereneläviä ja silakkafile otettiin kokeiluun, koska Roope-kissa siitä tykkäsi kovasti meillä ollessaan ja Minnie kun ei pahemmin siiasta välitä...

Muutamasta kaupasta jouduttiin etsimään, ennen kuin löytyi noita fileitä. Prismasta taisi nämä lopuksi löytyä. Ja tosissaan näähän on pakasteita, eli pakastealtaasta kalapuikkojen ja muiden vierestä. Hintaa taisi olla reilut 3€, jos oikein muistan. 

Tosi isona plussana pidän ite sitä, että noi fileet ei jää kiinni toisiinsa ja sen takia niitä on helppo ottaa vaan se tarvittava määrä sulamaan. Ja toinen iso plussa heti perään on, että ne sulaa huoneenlämmössä noin tunnissa. Itse sulatan ne vaan tiskipöydällä (johon meillä kissoilla ei ole asiaa) talouspaperin päällä. Herrasväki tosin mouruaa ja huutaa koko tunnin, kun keittiöstä tulee hyvät kalan tuoksut.

Meillä tarjoilu toimitetaan sanomalehtien päältä, koska noihan ei kupissa pysy ja kalasta tahmea lattia ei ole mamman mieleen...

... Joskaan Max ei tätä käskyä noudata, vaan kalat syödään joka kerta lattialta. Kissat otti - Moiraa lukuunottamatta - kalat heti vastaan tosi hyvin. Kymmenisen minuuttia taisi mennä noiden kolmen kalafileen tuhoamiseen yhtäjakoisesti. Ensin tietenkin kala pitää nuolla puhtaaksi ennen kuin sen voi syödä, ja syödessä kehrätään hirveästi.

Kuten tossa jo sanoin, Moira ei liiemmin aluksi perustanut silakkafileestä vaan tyytyi katselemaan kauempaa. Moira tosin on aika ollut tosi kranttu ruoan suhteen, joten sen nirsoilu ei pahemmin yllättänyt.

Mutta sitten - suureksi yllätykseksi - Moirakin söi puolikkaan fileen, kun se kannettiin suoraan nenän alle, josta Minnie kävi sen sitten syömässä loppuun.

Kaiken kaikkiaan suosittelen lämpimästi silakkafileitä kissoille. Oli tosi positiivinen yllätys, että jopa Moira söi kyseistä ruokaa, joten taitaa olla sen verran herkkua, ettei viitti nirsoilla superkrantutkaan.

Ruokatesti : Kanansiivet

Henkilökunta teki vihdoin loistavan löydön asioidessa Musti ja Mirri -liikkeessä: pakastettuja, raakoja kanansiipiä, joita suositellaan kissojen raakaruoaksi. Pakastealtaasta löytyi ainoastaan vajaan kahden kilon jäinen möhkäle, joka sitten lähti emännän mukaan siltä seisomalta. Hintaa siivillä taisi olla 3,95€/kilo eli ei vallan mahdottomasti. Meidän perheessähän kanaa on aiemmin syöty lähinnä kanafileiden muodossa, mutta hintaa tollaselle file-ruokavaliolle tulee vähän turhan paljon, ja Herra Mäykysen merkinnän perusteella uskallettiin noita siipiä meille kokeiluun ottaa.

Ensimmäinen ongelma kuitenkin kohtasi, kun kökkäre saatiin pois pussista. Siivet nimittäin olivat todella tiukkaan kiinni toisissaan. Pieni järkytys emäntää kohtasi, kun osasta siivistä sojotti edelleen höyheniä... Kaupunkilaisen asennetta siis löytyy.

Muutamien pikku vastoinkäymisten ei kuitenkaan annettu pilata iloa, vaan mamma kävi taistoon apunaan veitsi ja metallivartinen paistinlasta. Sitä mukaan, kun klimppi vähän suli, saatiin siitä irti siipiä, jotka pakastettiin pienemmissä erissä. Muutaman tunnin työ vei aikaa ja niinä muutamana tuntina ehdittiin jo kirota BARF-ruokailu alimpaan helvettiin. Kissojen mielestä pari tuntinen tosin oli luultavasti vielä hirveämpää, kun keittiössä selvästi oli jotain hyvää, mitä ei heille välittömästi tarjottu.

Lopulta suurin osa siivistä saatiin uudestaan pakkaseen. Osan pakkasin muovisiin jäätelöpurkkeihin ja osan taas tollaseen pieneen muovipussiin. Laitoin vaan leivinpaperia väliin, niin on huomattavasti helpompaa toi sulatus tulevaisuudessa.

Sulamaan jätin parin kerran kanat. Yritin vähän noita isoimpia pieniä, mutta noi on yllättävän vaikeita rikkoa. Hirveen paljon pienemmiksi en noita saanut. Reilun tunnin kesti sulaminen ihan huoneenlämpöiseksi ja tunnin aikana kaikki kolme kissaa oli vuorollaan ja ryhmässä huutamassa keittiössä tiskipöydän alla.

Lopulta herrasväki sai kanansa sanomalehden päältä tarjoiltuna. Moira tosin kävi aluksi vain nuuhkaisemassa ja livahti sitten taas omille teilleen. Minnie ryhtyi saman tien jyrsimään mokomia kurjia kanoja ja Max taas tutkiskeli pientä kananpalaa pitkään ja hartaasti. Lopulta Max totesi, että kanat kelpaavat ja niitä sitten narskuteltiin luuta myöten ja sähistiin ja kehrättiin vuoronperään. Tosin itse luuta Maxkaan ei viitsinyt ryhtyä jyrsimään, vaikka ne jätettiinkin esille vielä, kun muut kanat oli popsittu. Minnietä taisi vähän hämmentää moiset ruoat, neiti kun leikki kovasti kanoilla ja viskoi niitä ympäriinsä, muttei oikein ymmärtänyt niitä syödä.

Lopulta Moirakin uskaltautui maistamaan siipiä, mutta maistamiseksi se sitten jäikin. Moirahan on meidän perheen nirsoilija, jolle kelpaa vaan tietyt märkäruoat ja jauheliha. Ei siis paljonkaan yllättänyt, että Moira ei kanansiiville lämmennyt.

Meillä siis ensimmäinen kanansiipi-kerta sujui kaiken kaikkiaan melko hyvin. Samanlaiseen menestykseen ei päästy kuin Herran Mäykynen kanankaulojensa kanssa, mutta ehkä se tästä vielä. Minnie on hieman hidas lämpenemään uusille ruoille, mutta seuraavilla kerroilla ruokahalu aina vaan kasvaa, joten ehkäpä sulatan tuolta uuden erän kanansiipiä kohtapuoliin herrasväelle maisteltavaksi.

Miten teillä muilla raakaruokaa syövillä kissaperheillä on sujunut noiden luullisten lihojen suhteen ja mitkä on teillä ehdottomia lemppareita?

Ruoka-aika, paras aika?

Ajattelin kertoa hieman meidän porukan ruokailutottumuksissa. Minnie kun päätti tuossa joku aika sitten lopettaa kokonaan märkäruokien syönnin, ainakin mikäli niitä tarjotaan monta päivää putkeen. Meidän perheessä onkin tämän vuoksi siirrytty raakaruoka ja valmisruoka -sekoitus ruokavalioon.

Minnien ruokakokeilut; Latz Junior ja Whiskas Junior.

 

Koko konkkaronkan valmisruoat.

Erilaiset Latz-tölkkiruoat kelpaa meidän poppoolle hyvin. Ei ole tainnut tulla vastaan yhtään makua, joka ei kelpaisi. Yleensä haetaan kerralla sellainen 6-pack kerralla, riittää hetkeksi. Ainut miinuspuoli on se, että purkki on sen verran iso (400g), että joutuu sitten jääkaapissa säilyttelemään ja pitää muistaa ottaa lämpenemään ennen ruokailua...

Pirkan kalapurkkiruoat kelpaa myös. Kuvassa näjyvän sardiinin lisäksi meille popsitaan myös meriherkut- ja tonnikalapurkkien sisältöjä. Purkit on tosi hyvän kokoisia meidän kahden ja puolen kissan porukalle, riittää justiinsa yhdeksi kerraksi. Näitä meillä tosin syödään harvoina ja valittuina päivinä, en itse luota tohon Pirkan laatuun kauheasti...

Rainbow-tölkkiruoat oli hetken kokeilu, Moira tykästyi niihin tossa vuosi takaperin, mutta tykästymistä kesti vajaan puoli vuotta. Toi on sitten jäämiä niiltä ajoilta. Enää ne ei kelpaa kenellekkään, oon ajatellut sekoitella sitä esim. Latziin, koska en viitti heittää roskiin.

Sheban Perinteinen Kalkkunapata on meidän porukan herkku numero yksi. Minnielle sekoitan yleensäosan tätä ja lisäksi pennunruokaa. Sillon kelpaa mikä tahansa pennun pöperö.


Mjau-tölkkiruoat on meidän perheen uusi ihastus. Mamma tykkää siitä, että purkit on ympäristöystävällisiä ja ruoat sisältää vitamiineja ja Omega-3:sta. Kissat tykkää siitä että ruoka on yksinkertaisesti hyvää. Kaikki maut eivät toki mene, mutta etenkin kalaruoat kissat vetelee nopeasti. Harmittaa, ettei näistä ruoista ole olemassa (kai?) juniori-versiota... Myöskään "kätevä" sulkusysteemi ei toimi, ruoka pääsee välillä vähän kuivahtamaan.

Whiskas-, Latz-, Friskies- ja Gourmet-pussiruoat on todettu meillä tosi käteväksi vaihtoehdoksi. Latz on kissojen ehdoton lemppari, etenkin uutuus-ruoat (esim. Exotic). Friskiesiä ei ole meiltä päin löytynyt lainkaan isoissa paketeissa, joten sitä meillä syödään harvemmin. Meiltä ei myöskään saa Friskiesin juniori-ruokaa, mitä olen sitten muutaman kerran tuonut Helsingistä. Whiskas - "sitä kissa ostaisi" -ruoka tökkii jo Maxillakin hieman. Meillä on taitu todeta nyt, että Whiskas menee erittäin pieninä annoksina. Itse en ole Whiskasin ruokiin lainkaan tyytyväinen, kovadta mainostuksesta huolimatta tuntuu, että moni kissa nirsoilee Whiskasin kanssa. Gourmet-ruokia tuon toisinaan hemmotteluksi kissoille, niitä meillä saa kerran viikossa.

Lisäksi olen antanut silloin tällöin hemmotteluna Whiskasin kissanmaitoa. Tutustuessani kissojen BARF-ruokiin huomasin kuitenkin, että laktoositon piimä on kissoille sopivaa, joten ollaan aikalailla siirrytty antamaan sitä kissoille. Isot kissat tosin katsoo piimäkuppia lähinnä halveksuen, mutta Minnie vetelee piimää kuin vanha tekijä!

Pakkasesta meillä on varattu kissojen ruoille sivulokero ihan vain ettei pieniä minigrip-pusseja tarvitse metsästää ympäri arkkupakastinta ja on helppo tarkistaa varastojen tila. Pakkasesta löytyy pääasiassa valmiiksi annosteltuja lihapaloja (kanaa, porsasta, nautaa) ja jauhelihaa. Ollaan ostettu ihan ruokakaupasta lihoja; mitä nyt on sattunutkin olemaan suhteellisen halvalla. Isot palat ollaan leikattu vähän pienemmiksi, koska Moiran ja Minnien on hankala kovin isoja paloja syödä kerralla. Jauhelihaa ollaan tarjottu melko harvoin nykyään, lähinnä sitä löytyy siksi, että se on Moiran suurta herkkua. Lihat on tosiaan raakaa, meidän kissat ei suostu edes koskemaan kypsennettyyn lihaan ellei sitä saa ihmisen lautasilta. Syöminen on toki sotkuisempaa raakalihan kanssa, koska kissat kantelee lihojaan mieluisiin syömispaikkoihin. Meillä on onneksi vielä toistaiseksi pysytty parin metrin säteellä ruokakipoista.

Lisäksi pakkasesta löytyy kaloja ja rapuja. Kuvassa näkyvän lohi-seiti-kuutio-sekoituksen lisäksi pakastimesta löytyy myös pelkkää seitiä. Tota lohi-seiti-sekoitusta tuodaan kaupasta sen takia, että Minnie nirsoilee pikkasen ton pelkän seitin kanssa, joka taas sitten on Maxin suurta herkkua. Tossa paketissa on molempia sekaisin ja seitikin kelpaa Minnielle lohen kanssa samasta kiposta. Silakkafileet oli meidän entisen Roope-kissan suurta herkkua ja ostettiin niitä kokeeksi jemmaan odottamaan seuraavaa kalapäivää, jota meillä vietetään muutaman kerran kuussa nyt kun Minnie on vielä pieni. 

Katkaravut on uusi tuttavuus, koska muistan eläinlääkärin sanoneen mummilleni reilu 10 vuotta sitten, ettei niitä saa missään nimessä kissalle antaa. Nyt kuitenkin luin useasta eri BARF-lähteestä että silloin tällöin ne on loistavaa ruokaa kissalle silloin tällöin. Ensimmäinen katkarapu-kerta tosin oli meillä ikimuistoinen, koska Minnielle ravut piti syöttää kädestä ikään kuin herkkuna, Moira kantoi rapuja vessaan ja söi piilossa ja Max vetäisi koko annoksen kerralla oksensi matolle. Sittemmin rapujen syönti on sujunut ongelmitta, joskin Moira syö ne edelleen vessassa.

Lisäksi uusi tuttavuus pakastimessa ovat Kennelpakasteen ruoat. Makuja löytyy erilaisia kuvassa näkyvän naudan mahan lisäksi. Mielipidettä kyseisistä ruoista Tiikerikissat eivät osaa vielä kertoa, sillä kokeilu ja totuttelu on kesken. Minnie vetäisi hyvällä ruokahalulla kupillisen naudan mahaa, piimää ja laktoositonta juustoraastetta. Kennelpakasteen ruoat löysin ihan kaupan pakastealtaasta, mutta näköjään moni eläinkauppakin myy niitä.

Kuvat: Green-24 ja ZooZona

Kissannaksuina meillä syödään Friskiesin Junior -naksuja, joissa mukana maitonappuloita ja Royal Canin Maine Coon Kitten -nappuloita. Kokeiltiin eläinkaupasta ostettua naksuseosta (montaa erilaista), mutta niitä ei syönyt kuin Max. Friskiesin naksut sen sijaan kelpaa myös Minnielle. Maine Coon -naksuja alettiin syömään eläinlääkärin käskystä, Minniessä kun on norskia ja tyttö oli viime lääkärikäynnillä pikkasen turhan laiha. Maine Coon -nappulat on kuitenkin aika hyvän hintaisia, joten syötetään niitä Minnielle leikin yhteydessä, eli heitellään niitä Minnielle, joka sitten noutaa niitä ja syö siinä samalla. 

Tässä tällainen ruokaraportti meiltä! Seuraavaksi henkilökunta lähtee metsästämään herrasväelle jostain kanankauloja sekä muuta ihanaa, luista kanaruokaa. Taitaa olla Helsingistä asti raahaamisen paikka, ei taida mokomia täältä Hämeenlinnasta saada...