Ruoka tarjoiltiin arvon herrasväelle kello yhdeksän pintaan aamulla ja kaikki kolme Tiikerikissaa ravasivat innolla katsomaan uutta ruokaa. Minnie, joka yleensä ottaa uudet ruoat innolla vastaan, tyytyi nuolemaan kupin sisältöä hetken aikaa, mutta Max ja Moira eivät kulhoihinsa edes koskeneet. Mamma nappasi naksukulhon pois (mikä meillä yleensä auttaa nirsoiluuun) ja jätti kulhot odottelemaan nälän tuloa, mutta...
... Kello yhden jälkeen näky oli edelleen tälllainen. Kupit olivat koskemattomia, eikä yksikään kissoista edes vilkaissut niihin päin. Neljä tuntiahan on suosituksellinen maksimiaika, mitä tuoreruokaa tulisi säilyttää tarjoilun jälkeen, joten mamma joutui pitkin kynsin kaapimaan kuppien sisällöt roskakorin pohjalle. Illalla tarjoiltu Latz tekikin sitten kauppansa erittäin hyvin.
Tiikerikissat siis antavat jauhetulle naudan mahalle kouluarvosanan 4-, mutta koska kyseistä ruokaa pakastimesta löytyy vielä useita kiloja, ei mamma aio luovuttaa sen syömiseen totuttamista.
2 kommenttia:
Muistan vieläkin kun tarjosin ensimmäisen kerran hevosen suikalelihaa kissoille. Kaikki olivat lähinnä järkyttyneitä ja meni pari kolme kertaa ennen kuin ruoka alkoi maistua.
Ennen dieettiruokinnan aloitusta hevosen suikaleliha olikin sitten Lean suosikkiruokaa ja jokaisen kupista se hävisi kiitettävää tahtia.
Eli uusien makujen kanssa on ehdottoman tärkeää että jaksaa tarjota ruokaa usein, vaikka koskemattomien ruokakuppien tyhjentäminen alussa riipaiseekin.
Juu, meillä aiotaan jatkaa naudan mahaan totuttamista kunhan saadaan toi perheen uusin jäsen kotiutettua. Pakkasesta löytyy kilon paketteja, jotka pitää sitten kerralla sulattaa, niin niistä saa sitten koira ja kissat kaikki syödä. Eiköhän ne jossain vaiheessa ala alas menemään :-)
Lähetä kommentti