Kaksi viikkoa kateissa

Kaksi viikkoa on jo odoteltu Minnietä kotiin. Pari ilmoitusta on tullut, mutta kumpikin oli sitten loppujen lopuksi eri kissa. Ilmoituksia on puoli kaupunkia ja nettiä täynnä ja nyt vaan odotellaa, että saadaanko katti vielä kotiin... Kuultiin, että tässä meidän pihapiirissä on pyörinyt kettuja. Toivottavasti ei ole Minnie sellaista kohdannut, se kun on niin hömppä, että menee varmasti ketun kanssa tuttavuutta tekemään ja päätyy iltaruoaksi.

Toiset kissat on vähän ihmeissään kun ovat jääneet kahdestaan. Max huutaa kaikki illat kun se kaipailee juoksukaveria ja Moirakin mouruaa parvekkeen ovella. Ja Moira-raukka joutuu kestämään Maxin rajuja leikkejä, kun ei ole ketään muuta leikkikaverina.

Karkulaista kaivataan kotiin

Lauantaina 8.10 Minnie päätti lähteä seikkailemaan. Alkuillasta kaikki kissat olivat vielä tallessa, mutta aamuyöstä nuorinta kattia ei enää näkynyt eikä kuulunut. Nyt on lauantain jälkeiset päivät koluttu puskia ja takiaispensaita, levitelty katoamisilmoituksia ja käyty jopa motarin varressa katsastamassa yksi yliajettu kattiparka. Havaintoakaan ei ole Minniestä tehty, mutta edelleen toivotaan, että saadaan se kotiin. Katilla on kuitenkin sen verran paksu turkki norskiäidin puolelta, että tuskin se parista syysyöstä kauheasti kärsii. Pitäisi käydä hakemaan lainaan paikallisesta kissatalosta loukkuja, millä voisi koittaa loukuttaa kattia, mutta paha laittaa loukkuja, kun ei ole tietoa, että missä päin kissa vaeltaa tällä hetkellä. Norskeilla kun on tapana kuulemma tehdä pitkiäkin retkiä ja vaellella kaukana kotoa.

Parveke, oi parveke

Maxin lempipaikaksi uudessa asunnossa on muodostunut parveke. Vahdittuna Max-herra saakin oleilla parvekkeella päiväsaikaan, koska yöt ovat vielä sen verran viileitä, että Maxin iltaulkoilut loppuivat kun kaikki kissat alkoivat taas aivastella. Päiväsaikaan parveke on kuitenkin kovassa käytössä, kun myös Minnie ja Moira käyvät nauttimassa auringosta.

Luvassa taas kuvapainoitteinen merkintä, koska mamma innostui räpsimään kuvia kateista (ja etenkin Maxista) oikein olan takaa...

 Minnie nautiskelemassa iltapäiväauringosta. Takana isäntäväen loistava aitaviritelmä, jotta kissat eivät karkaa naapuriin. Hyvin on toiminut ainakin toistaiseksi!

Max vakiopaikassaan vahtimassa menoa. Mitä lie kummajaisia Max sitten näkeekin tuolla olohuoneen ikkunassa, jonne se niin intiivisesti tuijottelee...

Ja uskaltautuuhan se Moirakin välillä parvekkeelle. Moiran lempipaikka on sohvan virkaa tekevä vieraspatja, joka kauniilla ilmalla on säilössä parvekkeella. Siinä on huomattavasti mukavampi istua kuin pelkällä lattialla tietävät sekä isäntäväki että Tiikerikissat.

Jedi ♥ Moira

Isäntäväki on päässyt todistamaan Jedi-pennun tuttavallista henkeä, kun koira on yrittänyt kaveerata Moiran kanssa.

Moira-rouva oli päästänyt pikkukoiran (joka ei ole kovin pieni enää) yllättävän lähelle ja kaikenlisäksi Jedi oli päässyt nauttimaan Moiran henkilökohtaisen parvekepenkin (suomeksi: patjan) päälle kevätauringosta.

Hetken päästä Jedi yritti hieroa lähempää tuttavuutta istumalla rintarinnan Moiran kanssa...

Ja muutaman päivän päästä juttu huipentui yllä näkyvään tapahtumaan. Tästä Moira tosin ei ollut enää kovin innoissaan vaan hulivilikoira sai käpälästä viiden minuutin kellimisen jälkeen.

Lunta sataa! Lunta sataa!

Täällä meilläkin saatiin vihdoin lunta! Maxia ja Minnietähän ollaan viety ulos ihan tasaisin väliajoin tähän saakka, kun kerran ovat ovella kiljuneet. Lumisateen alettua molemmat huusi taas ovella ja päätettiin että pääseepähän katit kattomaan lunta. Max kun on edellisessä asunnossa partsilla makaillu lumikasoissakin.

Minnie odottamassa ulospääsyä

Ulkonahan Max sitten totesi, että tää ei ole yhtään kiva juttu ja löi jarrut pohjaan. Päätettiin sitten viedä se sisään, mutta Minnie jatkoi ulkoilua. Minniellähän on vähän tollanen paksumman tuntuinen turkki, kun siinä on sitä norskia. Neitihän ei ollut millänsäkään, juoksenteli viimeisten lehtien perässä ja kiipeili puihin. Tosin puolen tunnin ulkoilun jälkeen alkoi riittämään ja tyttö suuntasi rapun ovelle odottamaan kotiin pääsyä!

Minniehän ulkoillessa harrastaa tota puihin kiipeilyä. Aluksi pelättiin, että se ei tuu alas, mutta hyvin nuori neiti kiipeää alas heti kun on tarkastettu puiden tilanne. Huomnaatteko muuten, miten paljon Minnie on kasvanut? Kummastellaan ihan jatkuvasti sitä, että neiti näyttää joka päivä vaan suuremmalta ja suuremmalta! Saattaa olla, että meillä on vuoden päästä melko isokokoinen tyttökissa.

Isäntäväki kokeili ensimmäisen kerran lisätä videotakin tänne! Videossa Minnie ei tietenkään ulkoile lainkaan niin aktiivisesti kuin yleensä, jotenkin noi kameran äänet tuntuu häiritsevän Minnieta ja se alkaa keskittymään lähinnä kameraan normaalileikkien sijaan. 

Ollaan tässä päätetty, että Maxin ulkoilut on tältä talvelta nyt ohitse, mutta Minnie saa ulkoilla niin kauan, kun ulkoilu näyttää mieluisalta. Sitten kun aletaan istumaan rapun oven edessä, niin turha ulkoilla. Koska muilla kissaperheillä loppuu ulkoilut?

Mökkikaipuu

Ulkona alkaa olemaan jo sen verran viileää, että meidän porukkaa tuskin saa mökille enää saunareissua pidemmäksi ajaksi ennen kevättä.Harmittaa hieman, koska koko porukka nauttii mökillä olosta.

Päädyinpä mökkikaipuuta lievittääkseni selailemaan mökkikuvia loppukesälta ja muistelemaan viimekesän ensimmäistä ja viimeistä koko perheen mökkimatkaa. Kissat kun olivat emännän pikkusiskon hoteissa Keski-Suomen ja Lapin matkan ajan, eivätkä näin ollen päässeet isäntäväen mukaan tutustumaan Keski-Suomen mökkiin. Ensimmäinen mökkimatka kuitenkin sujui mallikelpoisesti, ja kaikki kolme kotikissaa nauttivat ulkoseikkailuista. Max tosin säikähti jouduttuuan nenäkkäin jonkun naapurin kissan kanssa ja pysytteli kaksi tuntia visusti saunan alla, mutta tilanteesta selvittiin ruokakupin avulla!

Max ja Moira vapautettiin villiin luontoon eli irti remmeistä sen jälkeen, kun Moira sujautti itensä vapaaksi valjaista ja remmistä. Todettiin, että eiköhän nämä meidän kotikissat ole sen verran mukavuudenhaluisia, että tulevat kotiin. Max kun ei voi käydä esimerkiksi pissalla ulkona, saati sitten syödä jotain elävää!

 "Äiti mulla on pesä!"

Minnie joutui  tyytymään remmissä seikkailuun, tyttö kun on sen verran hömelö, että luultavasti olisi juossut perhosen perään ja eksynyt. Hyvin näyttivät seikkailut tosin maistuvan myös remmin päässä. Mummon omenapuut tosin saivat kyytiä kun Minnie harjoitti kiipeilytaitoja... Kyytiä saivat tosin myös kaiken maailman pikku ötökät, ruohon korret ja kaikki pieni ja jännittävä, mitä maasta löytyi. Minnie siis käytännössä siivosi pihaa!

Suuri seikkailija saapuu!

Välillä Minnien piti käydä mamman sylissä turvassa seikkailujen lomassa. Kun oli päiväunet otettu, jatkuivat seikkailut entistä hurjempina. Esimerkiksi ihana, nokinen ja tuhkainen kivigrilli oli Minnien mielestä maailman täydellisin leikkipaikka. Isäntäväki ei tosin arvostanut grilliä leikkipaikkana lainkaan niin paljon...

Ja toinen suuri seikkailija!

Kyllä siamilainen on kaunis kissa! Moiraa taitaa ottaa päähän...

...mutta pian taas naurattaa!

Tämä kissaperhe ainakin odottaa jo innolla ensi kesän mökkiseikkailuja, ties vaikka joku nappaisi hiiren! Nyt ei auta kuin tyytyä ulkoilemaan remmin ja valjaiden avulla kotikulmilla.

Syksyfiiliksiä

Syksyn myötä on jäänyt ulkoilu etenkin Moiran kanssa vähän vähemmälle, tyttö kun palelee ulkona aika hyvin... Ja tassut kastuu ja hyi kamalaa. Katselin Luolaleijonan klaanin blogista miten nättejä villapaitoja niiden itämaisilla oli. Ei vaan taitaisi tollaista saada meidän Moiralle päälle, siitä tulisi tappelu ja koko hieno paita olisi aika pian lankakasana. Tosin en kyllä menisi takuuseen, että Moira kovasti syysulkoiluista nauttisikaan, tossa se mamman selän takana köllöttää lampun alla. Moiran mieleinen hankinta olisi sellainen possujen lämpölamppu, minkä alle voisi käydä nukkumaan.

Minnien kanssa ulkoilua olisi tarkoitus jatkaa, tyttö vetelee märässä nurmikossa ihan kuin vanha tekijä. Saa nähdä, mitä mieltä Minnie on lumesta, kun sitä saadaan. Norskeilla kun kasvaa turkki lämpötilan mukaan, ja Minniessä on puolet norskia, joten tätä kissaa saattaa pystyä ulkoiluttamaan myös talvella. Ihan positiivista, koska Minnie tykkää tosissaan ulkoilla. Siinä saa kyytiä puut ja pensaat; Minnie on kova tyttö kiipeilemään.

 

Meillä päin säästetään raapimapuu-kuluissa!

Seikkalumatkalla kohti houkuttelevaa ojaa!

Ja lempipaikalla: puussa!

Maxin kanssa ulkoilu on jäänyt hajonneen tassun takia vähemmälle... Max tosiaan sai ilmeisesti nivelsiteensä rikki tuossa kuukausi takaperin ja kolmisen viikkoa mentiin kolmella tassulla. Lääkärissä käytiin kuvauttamassa ja toteamassa, ettei tassu ainakaan murtunut ollut. Lepoa ja särkylääkettä. Nyt on jo parempi, mutta herrahan päätti tehdä viikko sitten ikkunasta, kolmannesta kerroksesta, karkumatkan ja vietti päivän kateissa, minkä seurauksena ontui taas muutaman päivän. Taitaa olla paras viettää toipilasaikaa vielä, ettei jatku ontuminen loputtomiin!

Max nukutuksen jälkeen.

Näihin tunnelmiin, mamma lähtee nyt lenkkeilemään "pirteään" syysilmaan eli tihkusateeseen!