Näytetään tekstit, joissa on tunniste pesä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pesä. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 17. elokuuta 2011
Kissan salapaikka
Max keksi uuden kivan pesän. Isäntäväki ei tosin ole kovin innostunut tästä mahtavasta pesäpaikasta... Sohva olisi kivempi ehjänä ja ilman tuhansia kissankarvoja sen sisällä. Moiran kanssa sohvansisus toimii nykyisin myös salapaikkana, kun pitäisi laittaa silmätippoja. Moirallahan tuntuu olevan edelleen toi ikuinen silmätulehdus, joten tippoja laitetaan kahdesti päivässä, mistä katti ei ole kovin innostunut.
maanantai 15. marraskuuta 2010
Meidän porukan pesät!
Isäntäväki on pistänyt merkille, että talven tullen nämä meidän karvanaamat on alkanut nukkumaan jännittävissä paikoissa ja asennoissa. Moirahan on meidän perheen paras lämpimien paikkojen keksijä, raukalla kun on vähän turhan ohkainen turkki Suomen talveen. Ihmisetkin saa sitten osansa Moiran lämpökaipuusta, kun kissa tulee kainaloon nukkumaan ja mieluiten myös peiton alle. Tämän takia päätettiin rakentaa Moiralle oma peti koko talon lämpimimpään paikkaan; keittiöön pöydän alle ja patterin viereen sijoitettiin Moiran lempikori. Kori sai kuukauden lojua siellä käyttämättömänä, kunnes tajuttiin, että se ei ole lainkana oikeassa paikassa Moira-rouvalle.
Saman tien, kun siirrettiin kori takaisin olohuoneen sohvapöydän alle, löysi Moirakin taas rakkaan koppansa. Heti siirron jälkeen kopasta kinasteltiin ja siitä lähtien siellä on aikaa viettänyt vähintään yksi kissa. Moira kun on hieman läheisyydenkipeä kissa (ja saattaahan tolla kylmyydelläkin olla osuutta asiaan) ja nukkumakaveriksi kelpaa kuka vain.
Moiran uusin nukkumakaveri on Minnie. Tytöt vallottaa yhdessä kopan joka ilta, kun isäntäväki ilmestyy olohuoneeseen. Korista kuuluu sitten järjetön kehräys ja purina. Ei uskoisi, että muutama kuukausi sitten Moira vielä vierasti Minnietä niin, että samassa sängyssä nukkuminen vaati sähinän tietyin väliajoin.
Usein mamman viettäessä aikaa koneella tytöt viettävät aikaa mamman selän takana tuolin selkänojalla, josta on hyvä mouruta tietyin väliajoin, ettei kukaan vaan unohda tyttöjen olemassa oloa. Kuvassa Moira-raukalla silmätulehdus molemmissa silmissä, ei ole rouvan silmät normaalisti ton näköiset.
Heti kun isäntäväki päättää suunnata koneelta sohvalle niin suuntaa koko konkkaronkka perässä. Alkaa olemaan vähän ahdasta jopa tolla meidän tosi monen hengen sohvalla... Lempparipaikka on tietenkin maata joukolla sylissä ja mulkoilla pahasti, mikäli alustana toimiva ihminen päättää liikahtaa.
Max sentään - mamman suureksi iloksi ja riemuksi - keksi, että kissantelineen koppa on sopiva yhden kissan -pesä. Mahtaako johtua pesän tyylikkäästä väristä, joka sopii hyvin herran omaan väritykseen. Ihmisväki on kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, kun yksi kissoista malttaa toisinaan pysyä poissa sylistä edes hetken! Nyt kuitenkin tätä kirjoittaessa Minnie makaa mamman sylissä, Moira hinkkaa päätään poskea vasten ja Max pyörii jaloissa. Eipähän ainakaan puutu rakkautta meidän perheessä keltään!
Saman tien, kun siirrettiin kori takaisin olohuoneen sohvapöydän alle, löysi Moirakin taas rakkaan koppansa. Heti siirron jälkeen kopasta kinasteltiin ja siitä lähtien siellä on aikaa viettänyt vähintään yksi kissa. Moira kun on hieman läheisyydenkipeä kissa (ja saattaahan tolla kylmyydelläkin olla osuutta asiaan) ja nukkumakaveriksi kelpaa kuka vain.
Moiran uusin nukkumakaveri on Minnie. Tytöt vallottaa yhdessä kopan joka ilta, kun isäntäväki ilmestyy olohuoneeseen. Korista kuuluu sitten järjetön kehräys ja purina. Ei uskoisi, että muutama kuukausi sitten Moira vielä vierasti Minnietä niin, että samassa sängyssä nukkuminen vaati sähinän tietyin väliajoin.
Usein mamman viettäessä aikaa koneella tytöt viettävät aikaa mamman selän takana tuolin selkänojalla, josta on hyvä mouruta tietyin väliajoin, ettei kukaan vaan unohda tyttöjen olemassa oloa. Kuvassa Moira-raukalla silmätulehdus molemmissa silmissä, ei ole rouvan silmät normaalisti ton näköiset.
Heti kun isäntäväki päättää suunnata koneelta sohvalle niin suuntaa koko konkkaronkka perässä. Alkaa olemaan vähän ahdasta jopa tolla meidän tosi monen hengen sohvalla... Lempparipaikka on tietenkin maata joukolla sylissä ja mulkoilla pahasti, mikäli alustana toimiva ihminen päättää liikahtaa.
Max sentään - mamman suureksi iloksi ja riemuksi - keksi, että kissantelineen koppa on sopiva yhden kissan -pesä. Mahtaako johtua pesän tyylikkäästä väristä, joka sopii hyvin herran omaan väritykseen. Ihmisväki on kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, kun yksi kissoista malttaa toisinaan pysyä poissa sylistä edes hetken! Nyt kuitenkin tätä kirjoittaessa Minnie makaa mamman sylissä, Moira hinkkaa päätään poskea vasten ja Max pyörii jaloissa. Eipähän ainakaan puutu rakkautta meidän perheessä keltään!
maanantai 25. lokakuuta 2010
Seikkailuja ja talvipesän rakentelua
Joskus ihan naurattaa, mitä kaikkea nämä meidän kissat keksiikään! Toisinaan ihan mahdottomia juttuja, minkä jälkeen voi vaan pudistella päätään ja miettiä, että mitä niiden päässä liikkuu. Moira aiheutti joku aika sitten iloa pienellä iltaseikkailullaan. Ihmeteltiin eteisestä kuuluvaa kolinaa ja kun mentiin katsomaan, kohtasi meitä näinkin piristävä näky:
"Äiti kato, mulla on uus pesä!"
Sinnehän Moira oli kiivennyt, naulakkoon! Ei mitään tietoa, miten se sinne oli kiivennyt, luultavasti mamman nahkatakkia pitkin tai jotain muuta yhtä luvallista reittiä... Taitaa olla jo liian kylmä siamilaisen nukkua maatasossa. Moiran oma pent-house, tollasta roikkuvaa mallia.
Hetken aikaa naureskeltiin tota Moiraa, kunnes saatiin uusi naurun aihe kun meidän pikkuriiviö Minnie päätti liittyä joukkoon ja kiipesi viereiseen laukkuun!
Laukuissa sitten vietettiin jonkun aikaa ja sitten kisut keksi jotain muuta uutta ja jännää. Ihme kyllä ne ei ole tota uudestaan tehnyt! Kauhulla nimittäin odoteltiin, että koska alkaa olemaan takit riekaleina.
Nyt kun on alkanut ainakin meillä päin olemaan pakkasia, päätettiin viime talvista viisastuneina rakentaa Moiralle oma siamilaisenpesä keittiön mikropöydän alle, missä sijaitsee talon lämpimin patteri. Moira kun palelee joka talvi ja viettää kaiken ajan etsien lämpimiä paikkoja, joten miksei tehdä kaverille kunnon pesää kerralla. Tänään Askossa käydessä olin vähän pettynyt, kun löydettiin upea laatikko Moiran pesäksi, joka kuitenkin todettiin vähän liian pieneksi jopa Moiralle...
Tollaisessa mustassa Sitä sun tätä -laatikossa kelpaisi Moiran nukkua. Olisi laitettu tyyny sisään ja johonkin lämpimään paikkaan. Naurettiin jo valmiiksi ajatukselle, että kissan kopassa on teksti "Sitä sun tätä"! :D Täydellisen pesän etsintä siis jatkuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)