Testissä kissanminttupallo

Tässä eräänä päivänä esiteltiin arvon herrasväelle Mustista ja Mirristä löytynyt kissanminttupallo. Pallo on yllä olevassa kuvassa keskellä muovipussissa. Hintaa ostokselle tuli 4,50€. Toisin kuin useimmat kissanlelut, pallo on kova ja melko painava ja pitää lisäksi aika kovaa ääntä parkettilattialla pyöriessään.

Ensin palloa tutkittiin hieman kauempaa ja nuuskittiin kovasti ilmaa. Ensimmäisenä pallon luokse uskaltautui Minnie, joka tosin ei heti tajunnut, mitä mokomalla pallolla kuuluu tehdä ja luovuttikin pallon nuuskinta -paikkansa Maxille, joka puolestaa ei tajunnut, että kyseinen kapistus oli leluksi tarkoitettu, vaan pallo sai totaalisen pesuoperaation. Moira taas innostui hinkkaamaan itseään palloon ja sen jälkeen hinkkaamaan itseään kaikkeen mahdolliseen.

Hetken aikaa meno oli melko rauhallista ja tyyntä, kun kissat yksi toisensa jälkeen tutustuivat palloon. Jonkin aikaa Minnie jopa pyöritteli palloa ympäriinsä, kunnes Max takavarikoi hurmaavan tuoksuisen lelun omaan yksityiseen tuoksutteluunsa.

Lopulta meno yltyikin melko hurjaksi ja kissat sähisivät ja suhisivat ja jahtasivat toisiaan ympäri asuntoa. Aina välillä piti käydä vähän haistelemassa ja maistelemassa palloa ja jatkaa sitten menoa.

Yleisarvosanaksi kissanminttupallo saa Tiikerikissoilta kouluarvosana kahdeksan. Tällä hetkellä pallo lojuu sohvan alla, eikä sillä kukaan ole hetkeen leikkinyt, eli suosikkileluksi se ei kohonnut. Mamma itse ei jättäisi lelua "tuoreena" kissoille, jos isäntäväkeä kotona ei olisi, koska meno todellakin yltyi melko hurjaksi toisinaan. On myös huomioitava, että kissanminttu saa kissat janoisiksi ja Tiikerikissatkin litkivät suuren kulhon vettä lelulla leikkimisen jälkeen.

Ihana kamala Hurtta...

 Kuten jo aiemmin kerroimme, kotiutui Tiikerikissojen safarille uusi nelijalkainen eli pikkuneiti Jedi. Herrasväki on edelleen ottanut pikkukoiran vastaan oikein hyvin, jopa pidättyväinen ja arka Moira suostui nukkumaan nojatuolissa mamman sylissä, vaikka hirviökoira nukkui samassa nojatuolissa. Lattialla mennään niinkuin ei mitään ja ruokakin maistuu. Tottahan Jedi jahtaa jokaista Tiikerikissaa vuorollaan, mutta helpostihan nuo hyppäävät turvaan sängylle, sohvalle tai tv-tasolle. Ja nopeudessahan herrasväki voittaa pikkuhirviön mennen tullen. Minnie jopa leikkii mielellään Jedi-neidin kanssa. Hiirenjahtaaminen ja vetolelut ovat ykkössuosiossa, mutta myös yhdessä ulkoilu ja sohvalla köllöttely kelpaavat eläinlapsille. Toisinaan Minnie jopa kyllästyy Jedin unisuuteen ja yrittää käydä puremassa Jedin hereille, josta mamma tosin joutuu kissaneitiä hieman rankaisemaan... Pitäähän vauvankin saada nukkua.

Koiranlelut ovat yhtälailla pikkuneiti-Minnien mieleen, koska kukapa kissa ei vinkuvasta apinasta pitäisi? Saatika pyörivistä palloista? Myös koiralle tarkoitetut kanansiivet kelpaavat Minnielle paremmin kuin nimeomaan herrasväelle itselleen tarjotut siivet... Piimät pitää tietenkin juoda mielummin koirankupista kuin omasta ja vaikka samaa lihaa olisi jokaisen kupissa, on Jedin kumpissa Minnien mielestä aina jotain parempaa. Kuvassahan tosiaan on entinen asuntomme, joten ei Tiikerikissojen safari yleensä ihan noin sotkuinen ole...

 Kaiken kaikkiaan Minnie tuntuu olevan oikein tyytyväinen saatuaan ikioman pienen koiran, joka jaksaa leikkiä kaiken aikaa. Melkeinpä heti Jedin saavuttua Minnie tosin onnistui kehittämään ensimmäisen kiimansa, joten meno on ollut tosiaan kuin viidakossa, kun eläimet ovat juosseet ympäriinsä ja pikku-Minnie mourunnut hullun lailla. Onneksi kiimasta päästiin eroon, kun kissat vietiin uuteen asuntoon, jossa kiima loppui kuin seinään...

Tiikerikissojen uudesta asumuksesta yritetään saada kuvia, kunhan saadaan koko valtakunta edustuskuntoon ja laatikot pois nurkista. Mamma ei ole kameran takana ehtinyt juurikaan olla, joten uusia kuviakaan ei ole tarjolla...

Minttuhiiri vs. Seepahiiri

Meidän Minnien ehdoton lemppari, Faunattaresta viime kesänä ostettu kissanminttuhiiri, etsii seuraajaa. Samanlaista hiirtä ei ole löydetty mistään, vaikka kuinka isäntäväki on eläinkaupoista kysellyt. Hiiri kun on "kunnon" kissaminttuhiiri, kaikki hiiret säilytettiin nimittäin suljetussa muovilaatikossa ja hiiri tuoksuu edelleen kissanmintulta. Hintaakin mamman muistikuvien mukaan oli melko reilusti, mutta kyllä hiiri on hintansa värtti, sillä jopa Max yrittää kanniskella hiirtä suussaan Minniestä mallia ottaen...

Hiiri-parka alkaa tosiaan, kuten kuvasta näkyy, olemaan melko epäsiisti, likainen ja syöty. Häntäkin on kadonnut matkan varrella ja hiiri haisee kissanmintun, kissanruoan ja lian sekoitukselta eli ei kovin hyvältä ihmisten nenään.

"Kuole, hiiri, kuole! Äiti mä pyydystin sen!"

Kuvistakin huomaa, että Minniellä on hiiri mukana kaikkialla. Hiirtä tuodaan syliin heittämistä varten, hiiren kanssa nukutaan ja hiiri otetaan mukaan kaikkialle minne vain mennään. Hiiri pitää Minnien mielestä myös hakea pois, mikäli esimerkiksi Max-veli yrittää sillä leikkiä. 

Päätettiin ihan kokeeksi hankkia vähän minttuhiiren näköinen ja kokoinen hiiri ihan ruokakaupasta hetken mielijohteesta, ja uusi seeprahiiri saikin melko hyvän vastaanoton. Seeprahiirellä on häntäkin tallella, mistä olisi helpompi kantaa, mutta tätä pientä yksityiskohtaa Minnie ei ole vielä huomannut. 

Uusi hiiri on saanut tosiaan melko hyvän vastaanoton Tiikerikissojen keskuudessa. Jopa nykyään kovin tylsä "vanhaherra" Max intoutui hakkaamaan hiirtä kaapin ovea vasten ja yritti jopa kantaa seeprahiirtä mamman luokse näytille. Tosin Maxin tekniikka ei ollut läheskään yhtä tehokas kuin Minnien, koska hiiri putoili moneen otteeseen parin metrin matkalla. Mitenhän mahtaisi käydä oikean hiiren kanssa?

"Mikäs tämä raitapötkö on?"

 "Parasta viedä se piiloon, oli mikä oli..."

Seeprahiiren hetkellisestä suosiosta huolimatta Minnie köllöttää tällä hetkellä sohvalla minttuhiiri etutassujen välissä. Uuden minttuhiiren etsintä siis jatkuu, koska voi sitä surun ja mouruamisen määrää, kun minttuhiirestä aika jättää. Onko kenelläkään mitään tietoa, mistä kyseisiä minttuhiiriä voisi löytää? Ja mitkä on teidän perheen ykkösleluja?