Henkilökunta teki vihdoin loistavan löydön asioidessa Musti ja Mirri -liikkeessä: pakastettuja, raakoja kanansiipiä, joita suositellaan kissojen raakaruoaksi. Pakastealtaasta löytyi ainoastaan vajaan kahden kilon jäinen möhkäle, joka sitten lähti emännän mukaan siltä seisomalta. Hintaa siivillä taisi olla 3,95€/kilo eli ei vallan mahdottomasti. Meidän perheessähän kanaa on aiemmin syöty lähinnä kanafileiden muodossa, mutta hintaa tollaselle file-ruokavaliolle tulee vähän turhan paljon, ja Herra Mäykysen merkinnän perusteella uskallettiin noita siipiä meille kokeiluun ottaa.
Ensimmäinen ongelma kuitenkin kohtasi, kun kökkäre saatiin pois pussista. Siivet nimittäin olivat todella tiukkaan kiinni toisissaan. Pieni järkytys emäntää kohtasi, kun osasta siivistä sojotti edelleen höyheniä... Kaupunkilaisen asennetta siis löytyy.
Muutamien pikku vastoinkäymisten ei kuitenkaan annettu pilata iloa, vaan mamma kävi taistoon apunaan veitsi ja metallivartinen paistinlasta. Sitä mukaan, kun klimppi vähän suli, saatiin siitä irti siipiä, jotka pakastettiin pienemmissä erissä. Muutaman tunnin työ vei aikaa ja niinä muutamana tuntina ehdittiin jo kirota BARF-ruokailu alimpaan helvettiin. Kissojen mielestä pari tuntinen tosin oli luultavasti vielä hirveämpää, kun keittiössä selvästi oli jotain hyvää, mitä ei heille välittömästi tarjottu.
Lopulta suurin osa siivistä saatiin uudestaan pakkaseen. Osan pakkasin muovisiin jäätelöpurkkeihin ja osan taas tollaseen pieneen muovipussiin. Laitoin vaan leivinpaperia väliin, niin on huomattavasti helpompaa toi sulatus tulevaisuudessa.
Sulamaan jätin parin kerran kanat. Yritin vähän noita isoimpia pieniä, mutta noi on yllättävän vaikeita rikkoa. Hirveen paljon pienemmiksi en noita saanut. Reilun tunnin kesti sulaminen ihan huoneenlämpöiseksi ja tunnin aikana kaikki kolme kissaa oli vuorollaan ja ryhmässä huutamassa keittiössä tiskipöydän alla.
Lopulta herrasväki sai kanansa sanomalehden päältä tarjoiltuna. Moira tosin kävi aluksi vain nuuhkaisemassa ja livahti sitten taas omille teilleen. Minnie ryhtyi saman tien jyrsimään mokomia kurjia kanoja ja Max taas tutkiskeli pientä kananpalaa pitkään ja hartaasti. Lopulta Max totesi, että kanat kelpaavat ja niitä sitten narskuteltiin luuta myöten ja sähistiin ja kehrättiin vuoronperään. Tosin itse luuta Maxkaan ei viitsinyt ryhtyä jyrsimään, vaikka ne jätettiinkin esille vielä, kun muut kanat oli popsittu. Minnietä taisi vähän hämmentää moiset ruoat, neiti kun leikki kovasti kanoilla ja viskoi niitä ympäriinsä, muttei oikein ymmärtänyt niitä syödä.
Lopulta Moirakin uskaltautui maistamaan siipiä, mutta maistamiseksi se sitten jäikin. Moirahan on meidän perheen nirsoilija, jolle kelpaa vaan tietyt märkäruoat ja jauheliha. Ei siis paljonkaan yllättänyt, että Moira ei kanansiiville lämmennyt.
Meillä siis ensimmäinen kanansiipi-kerta sujui kaiken kaikkiaan melko hyvin. Samanlaiseen menestykseen ei päästy kuin Herran Mäykynen kanankaulojensa kanssa, mutta ehkä se tästä vielä. Minnie on hieman hidas lämpenemään uusille ruoille, mutta seuraavilla kerroilla ruokahalu aina vaan kasvaa, joten ehkäpä sulatan tuolta uuden erän kanansiipiä kohtapuoliin herrasväelle maisteltavaksi.
Miten teillä muilla raakaruokaa syövillä kissaperheillä on sujunut noiden luullisten lihojen suhteen ja mitkä on teillä ehdottomia lemppareita?
4 kommenttia:
Moikka,täällähän on kunnon kattikerho.:D,tänne täytyy tulla uudelleen,kivoja kuvia:)
Kiitos :) Kuvia nappaillaan meillä jatkuvalla syötöllä, harvoin on sellaista hetkeä ettei olis kamera isäntäväen käsien ulottuvilla!
Meillä menee kanankaulat, mutta siivet on vähän turhan luisia Annin makuun. Anni ei myöskään syö mitään jauhettua lihaa, paloina menee siis kaikki liha. Lemppareita on peura, lammas ja kana. Muita syötäviä on kalkkuna, sydämet ja hevonen. Possu, nauta ja maksa ei maistu.
Luulliset lihat on kyllä raivostuttavia pilkkoa, viimeeksi juuri kauloja katkoessa pohdin toisiko Joulupukki sellaisen kunnon lihaveitsen jolla luutkin menisi poikki pelkällä napautuksella. ;)
Itse pakastan ruuat pieniin pakastepusseihin jotka otan aina illalla jääkaappiin sulamaan, sieltä noin puolisen tuntia ennen ateriointia (illalla) tiskipöydälle lämpiämään ja ruuan tarjoiltua pakkasesta taas uusi pussi jääkaappiin, sulaa kätevästi 24h sisällä. :)
Pitänee siis kokeilla noita siipiä! Meillä myös haaveissa kunnon lihaveitsi; säästäisi aika hyvin aikaa kun sellaisella pilkkoisi...
Meillä on yleensä myös lihat jääkaapissa sulamassa, noi siivet oli poikkeus kun ostettiin kerralla tollainen iso möntti! Onneksi niitä voi syöttää koiralle sitten, jos ei kissoille näytä kelpaavan. Max kyllä vetelee onnellisena järsii niistä lihat niin hirveällä vauhdilla, että alkaa sitten oksentelemaan... Max kuitenkin on niin laiha poika, että pitää syödä nopeasti ettei kuole nälkään...
Lähetä kommentti