keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Ruoka-aika, paras aika?

Ajattelin kertoa hieman meidän porukan ruokailutottumuksissa. Minnie kun päätti tuossa joku aika sitten lopettaa kokonaan märkäruokien syönnin, ainakin mikäli niitä tarjotaan monta päivää putkeen. Meidän perheessä onkin tämän vuoksi siirrytty raakaruoka ja valmisruoka -sekoitus ruokavalioon.

Minnien ruokakokeilut; Latz Junior ja Whiskas Junior.

 

Koko konkkaronkan valmisruoat.

Erilaiset Latz-tölkkiruoat kelpaa meidän poppoolle hyvin. Ei ole tainnut tulla vastaan yhtään makua, joka ei kelpaisi. Yleensä haetaan kerralla sellainen 6-pack kerralla, riittää hetkeksi. Ainut miinuspuoli on se, että purkki on sen verran iso (400g), että joutuu sitten jääkaapissa säilyttelemään ja pitää muistaa ottaa lämpenemään ennen ruokailua...

Pirkan kalapurkkiruoat kelpaa myös. Kuvassa näjyvän sardiinin lisäksi meille popsitaan myös meriherkut- ja tonnikalapurkkien sisältöjä. Purkit on tosi hyvän kokoisia meidän kahden ja puolen kissan porukalle, riittää justiinsa yhdeksi kerraksi. Näitä meillä tosin syödään harvoina ja valittuina päivinä, en itse luota tohon Pirkan laatuun kauheasti...

Rainbow-tölkkiruoat oli hetken kokeilu, Moira tykästyi niihin tossa vuosi takaperin, mutta tykästymistä kesti vajaan puoli vuotta. Toi on sitten jäämiä niiltä ajoilta. Enää ne ei kelpaa kenellekkään, oon ajatellut sekoitella sitä esim. Latziin, koska en viitti heittää roskiin.

Sheban Perinteinen Kalkkunapata on meidän porukan herkku numero yksi. Minnielle sekoitan yleensäosan tätä ja lisäksi pennunruokaa. Sillon kelpaa mikä tahansa pennun pöperö.


Mjau-tölkkiruoat on meidän perheen uusi ihastus. Mamma tykkää siitä, että purkit on ympäristöystävällisiä ja ruoat sisältää vitamiineja ja Omega-3:sta. Kissat tykkää siitä että ruoka on yksinkertaisesti hyvää. Kaikki maut eivät toki mene, mutta etenkin kalaruoat kissat vetelee nopeasti. Harmittaa, ettei näistä ruoista ole olemassa (kai?) juniori-versiota... Myöskään "kätevä" sulkusysteemi ei toimi, ruoka pääsee välillä vähän kuivahtamaan.

Whiskas-, Latz-, Friskies- ja Gourmet-pussiruoat on todettu meillä tosi käteväksi vaihtoehdoksi. Latz on kissojen ehdoton lemppari, etenkin uutuus-ruoat (esim. Exotic). Friskiesiä ei ole meiltä päin löytynyt lainkaan isoissa paketeissa, joten sitä meillä syödään harvemmin. Meiltä ei myöskään saa Friskiesin juniori-ruokaa, mitä olen sitten muutaman kerran tuonut Helsingistä. Whiskas - "sitä kissa ostaisi" -ruoka tökkii jo Maxillakin hieman. Meillä on taitu todeta nyt, että Whiskas menee erittäin pieninä annoksina. Itse en ole Whiskasin ruokiin lainkaan tyytyväinen, kovadta mainostuksesta huolimatta tuntuu, että moni kissa nirsoilee Whiskasin kanssa. Gourmet-ruokia tuon toisinaan hemmotteluksi kissoille, niitä meillä saa kerran viikossa.

Lisäksi olen antanut silloin tällöin hemmotteluna Whiskasin kissanmaitoa. Tutustuessani kissojen BARF-ruokiin huomasin kuitenkin, että laktoositon piimä on kissoille sopivaa, joten ollaan aikalailla siirrytty antamaan sitä kissoille. Isot kissat tosin katsoo piimäkuppia lähinnä halveksuen, mutta Minnie vetelee piimää kuin vanha tekijä!


Pakkasesta meillä on varattu kissojen ruoille sivulokero ihan vain ettei pieniä minigrip-pusseja tarvitse metsästää ympäri arkkupakastinta ja on helppo tarkistaa varastojen tila. Pakkasesta löytyy pääasiassa valmiiksi annosteltuja lihapaloja (kanaa, porsasta, nautaa) ja jauhelihaa. Ollaan ostettu ihan ruokakaupasta lihoja; mitä nyt on sattunutkin olemaan suhteellisen halvalla. Isot palat ollaan leikattu vähän pienemmiksi, koska Moiran ja Minnien on hankala kovin isoja paloja syödä kerralla. Jauhelihaa ollaan tarjottu melko harvoin nykyään, lähinnä sitä löytyy siksi, että se on Moiran suurta herkkua. Lihat on tosiaan raakaa, meidän kissat ei suostu edes koskemaan kypsennettyyn lihaan ellei sitä saa ihmisen lautasilta. Syöminen on toki sotkuisempaa raakalihan kanssa, koska kissat kantelee lihojaan mieluisiin syömispaikkoihin. Meillä on onneksi vielä toistaiseksi pysytty parin metrin säteellä ruokakipoista.

Lisäksi pakkasesta löytyy kaloja ja rapuja. Kuvassa näkyvän lohi-seiti-kuutio-sekoituksen lisäksi pakastimesta löytyy myös pelkkää seitiä. Tota lohi-seiti-sekoitusta tuodaan kaupasta sen takia, että Minnie nirsoilee pikkasen ton pelkän seitin kanssa, joka taas sitten on Maxin suurta herkkua. Tossa paketissa on molempia sekaisin ja seitikin kelpaa Minnielle lohen kanssa samasta kiposta. Silakkafileet oli meidän entisen Roope-kissan suurta herkkua ja ostettiin niitä kokeeksi jemmaan odottamaan seuraavaa kalapäivää, jota meillä vietetään muutaman kerran kuussa nyt kun Minnie on vielä pieni. 

Katkaravut on uusi tuttavuus, koska muistan eläinlääkärin sanoneen mummilleni reilu 10 vuotta sitten, ettei niitä saa missään nimessä kissalle antaa. Nyt kuitenkin luin useasta eri BARF-lähteestä että silloin tällöin ne on loistavaa ruokaa kissalle silloin tällöin. Ensimmäinen katkarapu-kerta tosin oli meillä ikimuistoinen, koska Minnielle ravut piti syöttää kädestä ikään kuin herkkuna, Moira kantoi rapuja vessaan ja söi piilossa ja Max vetäisi koko annoksen kerralla oksensi matolle. Sittemmin rapujen syönti on sujunut ongelmitta, joskin Moira syö ne edelleen vessassa.

Lisäksi uusi tuttavuus pakastimessa ovat Kennelpakasteen ruoat. Makuja löytyy erilaisia kuvassa näkyvän naudan mahan lisäksi. Mielipidettä kyseisistä ruoista Tiikerikissat eivät osaa vielä kertoa, sillä kokeilu ja totuttelu on kesken. Minnie vetäisi hyvällä ruokahalulla kupillisen naudan mahaa, piimää ja laktoositonta juustoraastetta. Kennelpakasteen ruoat löysin ihan kaupan pakastealtaasta, mutta näköjään moni eläinkauppakin myy niitä.


Kuvat: Green-24 ja ZooZona

Kissannaksuina meillä syödään Friskiesin Junior -naksuja, joissa mukana maitonappuloita ja Royal Canin Maine Coon Kitten -nappuloita. Kokeiltiin eläinkaupasta ostettua naksuseosta (montaa erilaista), mutta niitä ei syönyt kuin Max. Friskiesin naksut sen sijaan kelpaa myös Minnielle. Maine Coon -naksuja alettiin syömään eläinlääkärin käskystä, Minniessä kun on norskia ja tyttö oli viime lääkärikäynnillä pikkasen turhan laiha. Maine Coon -nappulat on kuitenkin aika hyvän hintaisia, joten syötetään niitä Minnielle leikin yhteydessä, eli heitellään niitä Minnielle, joka sitten noutaa niitä ja syö siinä samalla. 

Tässä tällainen ruokaraportti meiltä! Seuraavaksi henkilökunta lähtee metsästämään herrasväelle jostain kanankauloja sekä muuta ihanaa, luista kanaruokaa. Taitaa olla Helsingistä asti raahaamisen paikka, ei taida mokomia täältä Hämeenlinnasta saada...

4 kommenttia:

Emmi kirjoitti...

Kerro sitten miten teillä otettiin silakkafileet vastaan! Kokeilen niitä meilläkin, jos arvostelu oli hyvää :)

Tiikerikissat kirjoitti...

Juu, kerrotaan :) Seuraavana kalapäivänä noita olis tarkoitus tarjota!

sea kirjoitti...

Olisiko Tampere lähempänä? Täällä on keskustassa Ketunleipä ja Lielahdessa barffinetti. Pirkalla on muuten jotain ihan hyviäkin märkäruokia, joku foliovuoka? En itse ole koskaan ostanut, mutta olen lukenut jostain että se sisältää (markettiruuaksi) paljon lihaa ja on viljaton. Tärkeintähän on juuri se suuri lihaprosentti, viljaa mahdollisimman vähän sekä väri- ja lisäaineeton, sillä pääsee jo pitkälle. :)

Tiikerikissat kirjoitti...

Pitänee Tampereella käydä tuotteet tarkastamassa kun taas sille suunnalle eksytään! Helsingissä ollaan asioitu enemmän ihan sen vuoksi, että sukulaisia ja perhettä asuu siellä päässä enemmän :)