Hiiri-parka alkaa tosiaan, kuten kuvasta näkyy, olemaan melko epäsiisti, likainen ja syöty. Häntäkin on kadonnut matkan varrella ja hiiri haisee kissanmintun, kissanruoan ja lian sekoitukselta eli ei kovin hyvältä ihmisten nenään.
"Kuole, hiiri, kuole! Äiti mä pyydystin sen!"
Kuvistakin huomaa, että Minniellä on hiiri mukana kaikkialla. Hiirtä tuodaan syliin heittämistä varten, hiiren kanssa nukutaan ja hiiri otetaan mukaan kaikkialle minne vain mennään. Hiiri pitää Minnien mielestä myös hakea pois, mikäli esimerkiksi Max-veli yrittää sillä leikkiä.
Päätettiin ihan kokeeksi hankkia vähän minttuhiiren näköinen ja kokoinen hiiri ihan ruokakaupasta hetken mielijohteesta, ja uusi seeprahiiri saikin melko hyvän vastaanoton. Seeprahiirellä on häntäkin tallella, mistä olisi helpompi kantaa, mutta tätä pientä yksityiskohtaa Minnie ei ole vielä huomannut.
Uusi hiiri on saanut tosiaan melko hyvän vastaanoton Tiikerikissojen keskuudessa. Jopa nykyään kovin tylsä "vanhaherra" Max intoutui hakkaamaan hiirtä kaapin ovea vasten ja yritti jopa kantaa seeprahiirtä mamman luokse näytille. Tosin Maxin tekniikka ei ollut läheskään yhtä tehokas kuin Minnien, koska hiiri putoili moneen otteeseen parin metrin matkalla. Mitenhän mahtaisi käydä oikean hiiren kanssa?
"Mikäs tämä raitapötkö on?"
"Parasta viedä se piiloon, oli mikä oli..."
Seeprahiiren hetkellisestä suosiosta huolimatta Minnie köllöttää tällä hetkellä sohvalla minttuhiiri etutassujen välissä. Uuden minttuhiiren etsintä siis jatkuu, koska voi sitä surun ja mouruamisen määrää, kun minttuhiirestä aika jättää. Onko kenelläkään mitään tietoa, mistä kyseisiä minttuhiiriä voisi löytää? Ja mitkä on teidän perheen ykkösleluja?
2 kommenttia:
Onpa Minnie KASVANUT!!! Ei tunnista enää samaksi pennuksi, tossa vikassa kuvassa ihan aikuisen kissan näköinen... :)
Joo niin on :D Samaa ihmetellään itse joka päivä...
Lähetä kommentti