Syksyfiiliksiä

Syksyn myötä on jäänyt ulkoilu etenkin Moiran kanssa vähän vähemmälle, tyttö kun palelee ulkona aika hyvin... Ja tassut kastuu ja hyi kamalaa. Katselin Luolaleijonan klaanin blogista miten nättejä villapaitoja niiden itämaisilla oli. Ei vaan taitaisi tollaista saada meidän Moiralle päälle, siitä tulisi tappelu ja koko hieno paita olisi aika pian lankakasana. Tosin en kyllä menisi takuuseen, että Moira kovasti syysulkoiluista nauttisikaan, tossa se mamman selän takana köllöttää lampun alla. Moiran mieleinen hankinta olisi sellainen possujen lämpölamppu, minkä alle voisi käydä nukkumaan.

Minnien kanssa ulkoilua olisi tarkoitus jatkaa, tyttö vetelee märässä nurmikossa ihan kuin vanha tekijä. Saa nähdä, mitä mieltä Minnie on lumesta, kun sitä saadaan. Norskeilla kun kasvaa turkki lämpötilan mukaan, ja Minniessä on puolet norskia, joten tätä kissaa saattaa pystyä ulkoiluttamaan myös talvella. Ihan positiivista, koska Minnie tykkää tosissaan ulkoilla. Siinä saa kyytiä puut ja pensaat; Minnie on kova tyttö kiipeilemään.

 

Meillä päin säästetään raapimapuu-kuluissa!

Seikkalumatkalla kohti houkuttelevaa ojaa!

Ja lempipaikalla: puussa!

Maxin kanssa ulkoilu on jäänyt hajonneen tassun takia vähemmälle... Max tosiaan sai ilmeisesti nivelsiteensä rikki tuossa kuukausi takaperin ja kolmisen viikkoa mentiin kolmella tassulla. Lääkärissä käytiin kuvauttamassa ja toteamassa, ettei tassu ainakaan murtunut ollut. Lepoa ja särkylääkettä. Nyt on jo parempi, mutta herrahan päätti tehdä viikko sitten ikkunasta, kolmannesta kerroksesta, karkumatkan ja vietti päivän kateissa, minkä seurauksena ontui taas muutaman päivän. Taitaa olla paras viettää toipilasaikaa vielä, ettei jatku ontuminen loputtomiin!

Max nukutuksen jälkeen.

Näihin tunnelmiin, mamma lähtee nyt lenkkeilemään "pirteään" syysilmaan eli tihkusateeseen!