Kesäkuulumisia

Max löysi nukkumapaikan tyynyn sisästä.

 Tiikerikissojen kesä on kulunut hienosti. Mökille katit eivät ole päässeet vielä, koska ei olla saatu aikaiseksi viettää lähimmällä mökillä aikaa enempää kuin vuorokauden kerrallaan, jolloin kisuja ei viitsi mukaan ottaa lainkaan. Kohta puoliin olisi kuitenkin tarkoitus viikko viettää mökillä, jolloin myös kissat pääsevät mukaan.

Edellisessä viestissä kirjoitin ruokavalio muuttamisesta ja nyt on ryhdytty toimeen. Raksuna meillä on nykyisin

Christopherus Sensitive ja jo nyt huomaa, ettei turkista irtoa niin paljoa karvaa. Lisänä on tosin ollut Omega3-kapseleita, joiden suosio kissojen keskuudessa on tasan nolla, ellei jopa miinuksella. Lisäksi pitäisi tehdä nyt tilaus Kennelrehulle ja ostaa kateille sekä piskille lisää raakaruokaa.

Miten on muilla kissablogaajilla mennyt kesä?

Ruokavalion muutos, kiitos.

Tänään mamma sai tarpeekseen kissojen ainaisesta karvan lähdöstä. Ymmärtäähän sen, että syksyllä vaihdetaan talvikarvaan ja keväällä kesäturkkiin, mutta mitähän ne tällä hetkellä tekevät? Vaihtavat juhannuskarvaan ilmeisesti. Äskettäin harjasin Moirasta irti kolme karstallista karvaa ja Maxista pakastepussin verran ja edelleen lähtee. Joka päivä saa imuroida ja silti tuntuu että karvaa on kaikkialla. Nyt on siis aika siirtyä radikaaleihin toimenpiteisiin eli vaihtaa ruokavalio kokonaan uusiksi.

Tällä hetkellä katit syövät pääasiassa märkäruokana Latzia ja kuivaraksuna Friskies Sterile Catsia. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus muuttaa raksut laadukkaampaan, kun saatiin toi vanha pussi pois. Eli mitä te hyvät lukijat neuvoisitte hankkimaan, jotta saataisiin karvanlähtö kuriin? Kaikki kolme kattia ovat siis streliloituja ja tytöt hoikkia ja Max-herra hieman pyylevä. Kannattaako raksuja pitää esillä kaiken aikaa, kuten ollaan nyt pidetty (lähinnä sen takia, että Moira ei syö märkäruokaa ollenkaan ja raksujakin silloin kun rouvalle itselleen sattuu sopimaan eli ajaako nälkä siamilaisen kupille vai ei?) vaiko tarjota ainoastaan kerran päivässä ja toisen kerran sitten muuta ruokaa?

Sitten kysymykseen numero kaksi. Tällä hetkellä vain Minnie syö sekaruokaa eli saa päivittäin kaunakauloja aika reilun määrän, koska on edelleen tosi hoikka vaikka ikää on jo kertynyt ensimmäisen vuoden verran. Max käy kääntymässä ruokakupilla, mutta nähdessään kaulat lähtee tyynesti pois edes maistamatta. Raakaruoka kuitenkin sisältää jos jonkinlaista ravintoainetta, öljyä jne. eli kannattaisiko tämän karvaongelman (ja miksei tietenkin muutenkin) siirtyä raakaruoka ja nappula -linjalle ja unohtaa purkkiruoat kokonaan? Ja mitkä raakaruoat ovat teillä, hyvät lukijat, toimineet hyvin?

Ihan oikeasti aikuinen Minnie!

Pikku-Minnie juhlii tänään ensimmäisiä syntymäpäiviään! Juhlapäivää vietettiin sitten rattoisasti toipuen strelisaatiosta kauluri päässä. Synttärifiiliksiä nostatti myös se, että leikkauksen jälkeen Minnie okseni eläviä suolinkaisia. Matokuuri kohtasi siis kaikkia katteja ja Jediä ja tällä hetkellä eletään desinfioidussa kodissa. Uusi matokuuri seuraakin sitten viikon päästä ja taas viikon päästä yksi. Isäntäväki ihmettelee kovasti, että miten matoja voi olla kun kaikki kissat ja koira on madotettu useammin kuin sisäkissoja kuuluisi madottaa. 

Eläinlääkäri suositteli Minnielle käytettäväksi pukua leikkauksen jälkeen, etteivät muut kissat ja Minnie itse pääse nuolemaan haavaa. Puettiin siis nukkuvalle kissalle päälle Jedin pieneksi jäänyt puku. Puku pysyikin sitten päällä muutaman minuutin, kun tokkurainen pikkukissa repi sen heti päältään pois...

Seuraavaksi turvauduttiin toiseen suositukseen eli puettiin Minnielle päälle sukkahousuista tehty vaate. Se toimikin sitten huomattavasti paremmin, mutta senkin käyttö hylättiin, kun Minnien kieli ja kynnet olivat kokoajan puvussa kiinni ja toiset kissatkaan eivät olleet kiinnostuneita pesemään ja puhdistamaan Minnietä.

Nyt meillä mennään ihan vain kaulurilinjalla siis. Isäntäväki on saanut yöllä tosin nousta katsomaan, että mistä kuuluu ääniä, kun Minnie ei tajua ettei edes kaulurin kanssa voi kävellä seiniä ja tavaroita päin. Viikko vielä pitäisi kissaraukan liikkua kaulurin kanssa ja sitten koittaa vapaus - niin kaulurista kuin ainaisista kiimoistakin.

Loppuun vielä toteamus siitä, että Tiikerikissojen isäntäväki uskoo saaneensa siamilaisen tilalla jonkin pussieläimen tai sademetsän asukin. Kentie kummituseläimen...

Parveke, oi parveke

Maxin lempipaikaksi uudessa asunnossa on muodostunut parveke. Vahdittuna Max-herra saakin oleilla parvekkeella päiväsaikaan, koska yöt ovat vielä sen verran viileitä, että Maxin iltaulkoilut loppuivat kun kaikki kissat alkoivat taas aivastella. Päiväsaikaan parveke on kuitenkin kovassa käytössä, kun myös Minnie ja Moira käyvät nauttimassa auringosta.

Luvassa taas kuvapainoitteinen merkintä, koska mamma innostui räpsimään kuvia kateista (ja etenkin Maxista) oikein olan takaa...

 Minnie nautiskelemassa iltapäiväauringosta. Takana isäntäväen loistava aitaviritelmä, jotta kissat eivät karkaa naapuriin. Hyvin on toiminut ainakin toistaiseksi!

Max vakiopaikassaan vahtimassa menoa. Mitä lie kummajaisia Max sitten näkeekin tuolla olohuoneen ikkunassa, jonne se niin intiivisesti tuijottelee...

Ja uskaltautuuhan se Moirakin välillä parvekkeelle. Moiran lempipaikka on sohvan virkaa tekevä vieraspatja, joka kauniilla ilmalla on säilössä parvekkeella. Siinä on huomattavasti mukavampi istua kuin pelkällä lattialla tietävät sekä isäntäväki että Tiikerikissat.

Taidekuvausta alá Tiikerikissat

Mamma nappaili lapsista muutaman valokuvan, kun sattui kamera olemaan kädessä ja aurinko paistoi nätisti ikkunasta. Kissatkin olivat kerrankin kaikki rauhallisia ja kuvauksellisia. Minnien rauhallisuus tosin loppui siihen, kun kamera heijasti kivoja pikku valopilkkuja seiniin...

Mustavalko-Max. Mamma on alkanut viimeaikoina tykkäämään rajuista kontrasteista ja melkein kaikki kunnon kuvat mitä koneella on muokattuna on mustavalkoisia...

Mustavalkokissat. Minnie metsästää valoja taustalla ihanalla ilmeellä.

Ja Moira-katti sinisilmä. Mamman äiti teki Moiralle oman peiton, kun lapsiraukka palelee kokoajan.

Jedi ♥ Moira

Isäntäväki on päässyt todistamaan Jedi-pennun tuttavallista henkeä, kun koira on yrittänyt kaveerata Moiran kanssa.

Moira-rouva oli päästänyt pikkukoiran (joka ei ole kovin pieni enää) yllättävän lähelle ja kaikenlisäksi Jedi oli päässyt nauttimaan Moiran henkilökohtaisen parvekepenkin (suomeksi: patjan) päälle kevätauringosta.

Hetken päästä Jedi yritti hieroa lähempää tuttavuutta istumalla rintarinnan Moiran kanssa...

Ja muutaman päivän päästä juttu huipentui yllä näkyvään tapahtumaan. Tästä Moira tosin ei ollut enää kovin innoissaan vaan hulivilikoira sai käpälästä viiden minuutin kellimisen jälkeen.

Kissa kesäkuntoon!

Minnien tulon jälkeen Max-herramme on päässyt keräämään hieman talviravintoa, josta nyt pyritään kuitenkin pääsemään eroon. Kissanpentujen raksut vaihdettiin aikuisten raksuihin ja märkäruoan määrää pienenettiin sillä seurauksella, että Max uskoo tällä hetkellä kuolevansa nälkään.

Mamma nappasi Maxista joku aika sitten muutaman hauskan kuvan, kun herra keikkaroi keittiönpöydällä esittelemässä steariinista häntäänsä. Maxhan tosiaan kävi dippaamassa häntänsä kynttilään ja kulki kuukauden verran kantaen hännässään mukana kahta isoa steariinikönttiä, joita mamma ei saanut irti edes leikkamalla, koska olivat ihossa kiinni. Lopuksi sitten irtosivat kaikki karvat steariinin ympäriltä ja Maxilla oli pitkään kaljuja läiskiä hännässä. Tällä hetkellä karva on alkanut jo vähän kasvamaan, joten Max ei ehkä jää kaljuhännäksi!

Max tarkkana; lattialla menee saalis...

Eipä mennytkään! Vaara ohi, aika ottaa rennosti.

Ei mutta, tuollahan se saalis taas menee!

Ja loppuun vielä kokeilukuvaa Moirasta ilman salamaa vanhalla kameralla. Uutta mamma ei ole vieläkään (kolmen kuukauden jälkeen) päässyt testaamaan, koska akkulaturi on kadonnut teille tietämättömille ja uuden hankinta tuntuu aina jäävän, kun rahaa tipahtaa tilille...

Moira siis peruselementissään. Kieli ulkona ja tuima ilme naamalla... On se siamilainen kyllä kaunis kissa.