Melkein aikuinen Minnie

Aika on vierähtänyt kauhean nopeasti ja meidän pikku-Minniehän viettää pian ensimmäisiä syntymäpäiviään! Minniestä odotettiin tosi isoa kissaa norskiäidin vuoksi, mutta nyt kymmenen kuisena Minnie on melko siro kissa, jolla on pitkä selkä ja melko pitkät raajat, mutta edes mamma hyvällä tahdollakaan ei voi sanoa Minnietä isoksi...

Minnie on edelleen todella leikkisä pikkukissa, jolla on kova tarve päästä ulos. Isäntäväki on harmitellut, kun nyt muutto- ja remonttikiireiden vuoksi kissalapsi ei ole päässyt ulos. Myöskin nuo kolmenkymmenen asteen pakkaset rajoittivat ulkonaoloa ja silloin Tiikerikissat makasivatkin yhtenä keränä sohvannurkassa.

Yllä olevasta kuvasta huomaa kuitenkin, että kyllä norski vähän vaikuttaa Minnien olomuotoon. Noin pieneksi kissalla Minniellä on aivan hilliyyömän lonkat! Myöskin tassut on melko isot. Ehkä Minnie kerää massaa tohon vielä.

Tiikerikissat päättivät myös yksissä tuumin lopettaa lihan syömisen. Minnie saattaa hieman maistaa mamman antamasta kupista, mutta vanhemmat kissat käyvät kääntymässä kupilla ja jatkavat puuhiaan, kunnes kupit on nostettu muutaman tunnin päästä pois. Sitten keittiöön saapuu lauma huutavia kissoja; ruokaa pitäisi saada ja heti...

Testissä kissanminttupallo

Tässä eräänä päivänä esiteltiin arvon herrasväelle Mustista ja Mirristä löytynyt kissanminttupallo. Pallo on yllä olevassa kuvassa keskellä muovipussissa. Hintaa ostokselle tuli 4,50€. Toisin kuin useimmat kissanlelut, pallo on kova ja melko painava ja pitää lisäksi aika kovaa ääntä parkettilattialla pyöriessään.

Ensin palloa tutkittiin hieman kauempaa ja nuuskittiin kovasti ilmaa. Ensimmäisenä pallon luokse uskaltautui Minnie, joka tosin ei heti tajunnut, mitä mokomalla pallolla kuuluu tehdä ja luovuttikin pallon nuuskinta -paikkansa Maxille, joka puolestaa ei tajunnut, että kyseinen kapistus oli leluksi tarkoitettu, vaan pallo sai totaalisen pesuoperaation. Moira taas innostui hinkkaamaan itseään palloon ja sen jälkeen hinkkaamaan itseään kaikkeen mahdolliseen.

Hetken aikaa meno oli melko rauhallista ja tyyntä, kun kissat yksi toisensa jälkeen tutustuivat palloon. Jonkin aikaa Minnie jopa pyöritteli palloa ympäriinsä, kunnes Max takavarikoi hurmaavan tuoksuisen lelun omaan yksityiseen tuoksutteluunsa.

Lopulta meno yltyikin melko hurjaksi ja kissat sähisivät ja suhisivat ja jahtasivat toisiaan ympäri asuntoa. Aina välillä piti käydä vähän haistelemassa ja maistelemassa palloa ja jatkaa sitten menoa.

Yleisarvosanaksi kissanminttupallo saa Tiikerikissoilta kouluarvosana kahdeksan. Tällä hetkellä pallo lojuu sohvan alla, eikä sillä kukaan ole hetkeen leikkinyt, eli suosikkileluksi se ei kohonnut. Mamma itse ei jättäisi lelua "tuoreena" kissoille, jos isäntäväkeä kotona ei olisi, koska meno todellakin yltyi melko hurjaksi toisinaan. On myös huomioitava, että kissanminttu saa kissat janoisiksi ja Tiikerikissatkin litkivät suuren kulhon vettä lelulla leikkimisen jälkeen.

Taukoa (ei tosin omasta tahdosta)

Mjaumaa on joutunut pakon vuoksi tauolle, kun muuton yhteydessä nettiä ei saatukkaan toimimaan enää. Elisan pojat on käynyt kerran toisensa jälkeen toteamassa, etteivät tiedä, miksei netti toimi. Isäntäväki päätti luopua toivosta Elisan suhteen ja siirtyä Soneran nettiasiakkaaksi, jotta päästään jakamaan taas Tiikerikissojen seikkailuja. Uutta nettiä odotellessa siis.

Ihana kamala Hurtta...

 Kuten jo aiemmin kerroimme, kotiutui Tiikerikissojen safarille uusi nelijalkainen eli pikkuneiti Jedi. Herrasväki on edelleen ottanut pikkukoiran vastaan oikein hyvin, jopa pidättyväinen ja arka Moira suostui nukkumaan nojatuolissa mamman sylissä, vaikka hirviökoira nukkui samassa nojatuolissa. Lattialla mennään niinkuin ei mitään ja ruokakin maistuu. Tottahan Jedi jahtaa jokaista Tiikerikissaa vuorollaan, mutta helpostihan nuo hyppäävät turvaan sängylle, sohvalle tai tv-tasolle. Ja nopeudessahan herrasväki voittaa pikkuhirviön mennen tullen. Minnie jopa leikkii mielellään Jedi-neidin kanssa. Hiirenjahtaaminen ja vetolelut ovat ykkössuosiossa, mutta myös yhdessä ulkoilu ja sohvalla köllöttely kelpaavat eläinlapsille. Toisinaan Minnie jopa kyllästyy Jedin unisuuteen ja yrittää käydä puremassa Jedin hereille, josta mamma tosin joutuu kissaneitiä hieman rankaisemaan... Pitäähän vauvankin saada nukkua.

Koiranlelut ovat yhtälailla pikkuneiti-Minnien mieleen, koska kukapa kissa ei vinkuvasta apinasta pitäisi? Saatika pyörivistä palloista? Myös koiralle tarkoitetut kanansiivet kelpaavat Minnielle paremmin kuin nimeomaan herrasväelle itselleen tarjotut siivet... Piimät pitää tietenkin juoda mielummin koirankupista kuin omasta ja vaikka samaa lihaa olisi jokaisen kupissa, on Jedin kumpissa Minnien mielestä aina jotain parempaa. Kuvassahan tosiaan on entinen asuntomme, joten ei Tiikerikissojen safari yleensä ihan noin sotkuinen ole...

 Kaiken kaikkiaan Minnie tuntuu olevan oikein tyytyväinen saatuaan ikioman pienen koiran, joka jaksaa leikkiä kaiken aikaa. Melkeinpä heti Jedin saavuttua Minnie tosin onnistui kehittämään ensimmäisen kiimansa, joten meno on ollut tosiaan kuin viidakossa, kun eläimet ovat juosseet ympäriinsä ja pikku-Minnie mourunnut hullun lailla. Onneksi kiimasta päästiin eroon, kun kissat vietiin uuteen asuntoon, jossa kiima loppui kuin seinään...

Tiikerikissojen uudesta asumuksesta yritetään saada kuvia, kunhan saadaan koko valtakunta edustuskuntoon ja laatikot pois nurkista. Mamma ei ole kameran takana ehtinyt juurikaan olla, joten uusia kuviakaan ei ole tarjolla...

Muuttamisen riemut!

 Tiikerikissoilla on tosiaan menossa muutto jälleen kerran. Isäntäväki tuntuu olevan muuttamisen ystäviä, mikä ei kyllä oikeasti pidä paikkaansa. Max ja Moira ovat muuttaneet emännän mukana melkoisen monta kertaa. Lasketaanpas; ensiksi kumpikin muutti Vantaalle emännän luokse omia reittejään, josta muutettiin Helsinkiin Haagaan, jotta emäntä pääsisi kulkemaan töihin ja kouluun paremmin. Koska kämppis muutti pois ja asunto olisi ollut liian kallis yksin asuttavaksi, muutti emäntä Haagasta takaisin Vantaalle, joskin eri osoitteeseen, josta parin kuukauden jälkeen emäntä päättikin muuttaa yhteen Tiikerikissojen iskän kanssa. Nyt tämäkin kaksio alkoi jäämään pieneksi, joten vuorossa on taas muutto, joskin nyt asuntoon, jossa olisi tarkoitus asua pidempään... Max ja Moira kuitenkin tiesivät heti laatikoiden saavuttua, mitä on tiedossa. Laatikot tutkittiin tarkkaan ja muutto-operaatiota on seurattu vieressä mouruten. Herrasväen suureksi suruksi kiipeilytelineet vietiin jo uuteen asuntoon, jonne Tiikerikissat eivät pääse vielä remontin vuoksi, vaan herrasväen muuttopäivä on 8.1.

Minnie keksi myös, että laatikot ovat vallan mainioita sänkyjä. Isäntäväki on tosin eri mieltä, sillä laatikoita ei ole ilmeisesti tehty kestämään kissan painoa. Laatikot ovat nimittäin alkaneet hajoilemaan jo ennen kuin tavaroita on saatu muutettua. 

Muuttohommissa herrasväki on ollut muutenkin aktiivisesti mukana. Pakkaamista on täytynyt vahtia silmä kovana ja mieluiten rivissä istuen. Minnie on saanut tehtäväkseen hoitaa perinpohjaiset tarkastukset, kuten kaappiin kiipeämisen ja laatikoissa mylläämisen. Isot kissat hoitavat siten tarkkailupuolen. Tosin mamma ei kyllä tiedä, että kuinka kauan Minnie voidaan laskea pikkukissaksi, koska Minniehän on jo Moiraa isompi, vaikka ikää on vasta vajaa kahdeksan kuukautta. Jäänityksellä odotetaan, minkä kokoinen Minniestä kasvaa.

Miten muiden kissaperheiden muutot ovat sujuneet? 

Arkistojen kätköistä osa 3

Arkistojen kätköistä löytyi kuin löytyikin muutama lisäkuva pikku-Maxista! Kun katsoo näitä ja sitten tota perisuomalaista maha pystyssä makaavaa raidallista miestä tossa sohvalla niin yhteys näiden kahden välillä vaikuttaa hyvin pieneltä... Maxkin oli joskus pieni ja siitä löytyy siis myös todistusaineistoa!

Maxin lempimetkuja oli käydä tonkimassa roskista (Moira avuliaasti avasi roskiskaapin) ja roskien kaivelun jälkeen Max haisi ihan järjettömän pahalle, joten mamma nappasi reilun puolivuotiaan Maxin kainaloon ja painui pesemään pojan. Voi sitä huudon ja tuskan määrää mikä Maxista lähti. Onneksi myös haju lähti, mutta roskien kaivelu jatkui, kunnes tajuttiin hankkia salpa roskiskaappiin.

Vähän reilu puolivuotias Max näyttää melkolailla kapeammalta kun nykyinen Max. On se ollut hoikka poika - joskus. Kuvasta näkee, että kaikki kielletty oli mitä kivointa leikkimateriaalia. Esimerkiksi mamman kameran linssisuojuksella oli kauhean kiva pelata taloa ympäri...

Jälleen puolivuotiasta Maxia. Kun mamma tuli töistä kotiin, alkoi makkarissa järjetön mouruaminen ja huuto, joka jatkui niin kauan, että Maxia käytiin moikkaamassa. Siellä sitten odotti yllä olevan kuvan esittämä tilanne, jossa Max näytti lähinnä kalatiskin kuolleelta kalalta... Isäntäväki ei toki ollut lainkaan Maxin pienen tassun alla...

Taas vähän isompaa Maxia. Ikää näissäkin kuvissa alle vuoden, mutta kissa on selvästi jykevöitynyt jo. Sänkykuvia löytyy melko paljon, koska mamman sänky oli mitä parhain paikka leikkiä, nukkua, syödä ja tehdä kaikki mahdollinen. Max nukkuikin pitkän aikaa tulostaan lähtien tyynyllä mamman pään vieressä; poika varmaan varmisti, ettei mammaa ala pelottamaan yön aikana. Tyynyllä nukkumistapa onneksi loppui, kun muutettiin ja löytyi uusi jännä paikka keittiön ylähyllyjen ja jääkaapin päältä!

Muutoin Tiikerikissoille kuuluu lähinnä muuttoa. Laatikoita on tuotu ja pakattu ja muutto lähenee. Tammikuussa koko porukka muuttaa väljempiin tiloihin muutaman kilometrin päähän.

Täystuho saapui!

Eilen haettiin kotiin pikkuinen Jedi-neiti. Mamma jännitti aikalailla, että miten kissalapset ottavat vastaan koiralapsen, mutta isäntäväen pitänee koputtaa puuta ja todeta, että rauhallisesti meni alku ainakin. Kun Jedi laskettiin lattialle Max ja Minnie saapuivat tutkimaan uutta tulokasta, jota sitten kytättiin turvallisen välimatkan päästä. Muutaman kerran sähistiin, kun hölmö pikkukoira eksyi liian lähelle ja Max kerran läppäisi Jediä pehmeällä tassulla päähän, kun hirviöpentu puraisi hännästä.

 Matkasta uupunut Jedi käpertyi melko nopeasti kerälle kissankoriin ja isäntäväen yllätykseksi Max ja Minnie kävivät vuoronperään tutkimassa ja nuuskimassa tulokasta lisää. Minnien piti tosin myös testata, voiko uudella perheenjäsenellä leikkiä, josta mamma joutui hieman torumaan. Loppuillasta köllöteltiin kuitenkin jo samalla sohvalla koko porukka eikä sähinääkään ole enää kuulunut. Max jopa intoutui leikkimään narulla ja Minnie hiirellä, vaikka koiralapsi peuhasi vieressä omien lelujensa kimpussa.

Tänä aamuna Minnie jopa vallan intoutui ja taisi todeta, että kaksin aina kaunihimpi. Neiti nimittäin ryömi hetken miettimisen jälkeen nukkuvan Jedin kylkeen kiinni. Kylki kyljessä köllöttely tosin loppui, kun Jedi heräsi päivänokosiltaan.

Moiraakaan pennun tulo ei ole ainakaan isäntäväen näkökulmasta häirinnyt. Rouva kävi kerran vilkaisemassa Jediä, ennen kuin suuntasi omaan köllöttelypaikkaansa nojatuolin käsinojalla. Tälläkin hetkellä mamman päivittäessä kuulumisia Max ja Minnie kuorsaavat Jedin kanssa sohvalla.