Uutta suuntaa elämään

Nyt ei ole tullut paljon kirjoiteltua; on sen verran paljon tapahtunut kaikkea elämässä. Tiikerikissojen "vanhempien" tiet erkanivat kuukausi sitten ja Max ja Moira pääsivät evakkomajoitukseen mamman isän luokse Helsinkiin. Omakotitalossa riittää hienosti tilaa mennä ja touhuta. Maxin lempparihommaa on ollut lattiatasossa sijaitsevan jääkaapin oven avaaminen, jotta koirat ja herra itse pääsevät sinne välipalalle. Mamma on joutunut itse ajamaan Uusimaa - Kanta-Häme - Pirkanmaa -väliä jatkuvalla syötöllä hoitamassa muuttoasioita, eroasioita sekä uusia työ- ja asuntoasioita. Uusi koti löytyi Tampereelta ja muutto olisi tarkoitus tehdä kuun alusta.

Asioita mutkistaa edelleen se, että mamman aiemmin oireilematon kissa-allergia (joka tosin todettiin jo ala-asteella tehdyssä allergiatestissä) on viimeisen vuoden nostanut päätään ja tällä hetkellä tilanne on jo sellainen, että kissojen kanssa on vaikea hengittää ja olo on jatkuvasti flunssainen. Lääkärin kanssa keskusteltiin asiasta ja ehdotus oli se, että kokeilen jatkaa yhden kissan kanssa. Eroitkujen lisäksi nyt on siis itketty myös sitä, että koko perhe tuntuu hajoavan pienessä ajassa. Ensin pikku-Minnie katosi (eikä ole mitään kuulunut), sitten ero ja nyt vielä kissasta luopuminen. Oon viettänyt monta unetonta yötä miettien ja pohtien, halaillen kissoja ja itkien vähän lisää. Lopulta tulin tulokseen, että Max-poika sopeutuu luultavasti noista kahdesta helpommin ja sille kodin etsimisen luulisi olevan helpompaa. Poika on kuitenkin ihmisrakas ja kiltti, tulee toimeen kaikkien muiden kissojen ja muidenkin eläinten kanssa. Moiralla taas painaa menneisyydessä se, että se on ennen mulle tuloaan ollut pikkuisen agressiivinen ja kynnestä on tullut yhdelle jos toisellekin.

Nyt on siis hyvä koti haussa Maxille. Luopuminen sattuu niin paljon, ettei mitään rajaa, koska poika on ollut mulla neliviikkoisesta rääpäleestä, mutta en uskalla enää riskeerata omaa terveyttä tän enempää, koska ajatus elämästä kokonaan ilman eläimiä on aika kammottava.

Muutosta ruokavalioon ja kuvapäivitystä

Päiväuniaika.

Tänään todettiin, että Max on nykyisin aika... Iso. Lihava. Valtava. On jo aiemmin todettu, että se mussuttaa ihan omaksi ilokseen noita kuivaraksuja ja tänään päädyttiin siihen tulokseen, että raksukuppi lähtee pois. Tähän asti se on ollut aina esillä, koska Moira syö pieniä määriä pitkin päivää, mutta nyt otetaan kokeiluun toinen tyyli. Lisäksi nappulat vaihdetaan melkein kokonaan pois ja syötetään raakaruokaa, kuten tehtiin vielä vuosi sitten (jostain syystä muuton yhteydessä siirryttiin taas takaisin raksuihin...). Toivotaan, että saadaan kollilta pikkasen painoa pois, koska sen jalalle ei tee hyvää toi ylipaino. Onko muilla onnistunut kissan laihduttaminen millaisilla tuloksilla?

Minniestä ei edelleenkään jälkeäkään. Huomenna aloitetaan häkitys tässä lähiympäristössä, jos vaikka saataisiin se kiinni. Mun hyvällä tuurilla ensimmäisen yön jälkeen meillä on kettu häkissä ja joudun soittelemaan läpi kaikki mahdolliset yhdistykset VPK:stä Metsästäjäseuraan, että joku tulee vapauttamaan ketun.

Loppuun vielä muutamia kuvia kahdesta jäljellä olevasta katista.

Kaksi viikkoa kateissa

Kaksi viikkoa on jo odoteltu Minnietä kotiin. Pari ilmoitusta on tullut, mutta kumpikin oli sitten loppujen lopuksi eri kissa. Ilmoituksia on puoli kaupunkia ja nettiä täynnä ja nyt vaan odotellaa, että saadaanko katti vielä kotiin... Kuultiin, että tässä meidän pihapiirissä on pyörinyt kettuja. Toivottavasti ei ole Minnie sellaista kohdannut, se kun on niin hömppä, että menee varmasti ketun kanssa tuttavuutta tekemään ja päätyy iltaruoaksi.

Toiset kissat on vähän ihmeissään kun ovat jääneet kahdestaan. Max huutaa kaikki illat kun se kaipailee juoksukaveria ja Moirakin mouruaa parvekkeen ovella. Ja Moira-raukka joutuu kestämään Maxin rajuja leikkejä, kun ei ole ketään muuta leikkikaverina.

Karkulaista kaivataan kotiin

Lauantaina 8.10 Minnie päätti lähteä seikkailemaan. Alkuillasta kaikki kissat olivat vielä tallessa, mutta aamuyöstä nuorinta kattia ei enää näkynyt eikä kuulunut. Nyt on lauantain jälkeiset päivät koluttu puskia ja takiaispensaita, levitelty katoamisilmoituksia ja käyty jopa motarin varressa katsastamassa yksi yliajettu kattiparka. Havaintoakaan ei ole Minniestä tehty, mutta edelleen toivotaan, että saadaan se kotiin. Katilla on kuitenkin sen verran paksu turkki norskiäidin puolelta, että tuskin se parista syysyöstä kauheasti kärsii. Pitäisi käydä hakemaan lainaan paikallisesta kissatalosta loukkuja, millä voisi koittaa loukuttaa kattia, mutta paha laittaa loukkuja, kun ei ole tietoa, että missä päin kissa vaeltaa tällä hetkellä. Norskeilla kun on tapana kuulemma tehdä pitkiäkin retkiä ja vaellella kaukana kotoa.

Kissan salapaikka

Max keksi uuden kivan pesän. Isäntäväki ei tosin ole kovin innostunut tästä mahtavasta pesäpaikasta... Sohva olisi kivempi ehjänä ja ilman tuhansia kissankarvoja sen sisällä. Moiran kanssa sohvansisus toimii nykyisin myös salapaikkana, kun pitäisi laittaa silmätippoja. Moirallahan tuntuu olevan edelleen toi ikuinen silmätulehdus, joten tippoja laitetaan kahdesti päivässä, mistä katti ei ole kovin innostunut.

Kesäkuulumisia

Max löysi nukkumapaikan tyynyn sisästä.

 Tiikerikissojen kesä on kulunut hienosti. Mökille katit eivät ole päässeet vielä, koska ei olla saatu aikaiseksi viettää lähimmällä mökillä aikaa enempää kuin vuorokauden kerrallaan, jolloin kisuja ei viitsi mukaan ottaa lainkaan. Kohta puoliin olisi kuitenkin tarkoitus viikko viettää mökillä, jolloin myös kissat pääsevät mukaan.

Edellisessä viestissä kirjoitin ruokavalio muuttamisesta ja nyt on ryhdytty toimeen. Raksuna meillä on nykyisin

Christopherus Sensitive ja jo nyt huomaa, ettei turkista irtoa niin paljoa karvaa. Lisänä on tosin ollut Omega3-kapseleita, joiden suosio kissojen keskuudessa on tasan nolla, ellei jopa miinuksella. Lisäksi pitäisi tehdä nyt tilaus Kennelrehulle ja ostaa kateille sekä piskille lisää raakaruokaa.

Miten on muilla kissablogaajilla mennyt kesä?

Ruokavalion muutos, kiitos.

Tänään mamma sai tarpeekseen kissojen ainaisesta karvan lähdöstä. Ymmärtäähän sen, että syksyllä vaihdetaan talvikarvaan ja keväällä kesäturkkiin, mutta mitähän ne tällä hetkellä tekevät? Vaihtavat juhannuskarvaan ilmeisesti. Äskettäin harjasin Moirasta irti kolme karstallista karvaa ja Maxista pakastepussin verran ja edelleen lähtee. Joka päivä saa imuroida ja silti tuntuu että karvaa on kaikkialla. Nyt on siis aika siirtyä radikaaleihin toimenpiteisiin eli vaihtaa ruokavalio kokonaan uusiksi.

Tällä hetkellä katit syövät pääasiassa märkäruokana Latzia ja kuivaraksuna Friskies Sterile Catsia. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus muuttaa raksut laadukkaampaan, kun saatiin toi vanha pussi pois. Eli mitä te hyvät lukijat neuvoisitte hankkimaan, jotta saataisiin karvanlähtö kuriin? Kaikki kolme kattia ovat siis streliloituja ja tytöt hoikkia ja Max-herra hieman pyylevä. Kannattaako raksuja pitää esillä kaiken aikaa, kuten ollaan nyt pidetty (lähinnä sen takia, että Moira ei syö märkäruokaa ollenkaan ja raksujakin silloin kun rouvalle itselleen sattuu sopimaan eli ajaako nälkä siamilaisen kupille vai ei?) vaiko tarjota ainoastaan kerran päivässä ja toisen kerran sitten muuta ruokaa?

Sitten kysymykseen numero kaksi. Tällä hetkellä vain Minnie syö sekaruokaa eli saa päivittäin kaunakauloja aika reilun määrän, koska on edelleen tosi hoikka vaikka ikää on jo kertynyt ensimmäisen vuoden verran. Max käy kääntymässä ruokakupilla, mutta nähdessään kaulat lähtee tyynesti pois edes maistamatta. Raakaruoka kuitenkin sisältää jos jonkinlaista ravintoainetta, öljyä jne. eli kannattaisiko tämän karvaongelman (ja miksei tietenkin muutenkin) siirtyä raakaruoka ja nappula -linjalle ja unohtaa purkkiruoat kokonaan? Ja mitkä raakaruoat ovat teillä, hyvät lukijat, toimineet hyvin?