tiistai 25. lokakuuta 2011

Muutosta ruokavalioon ja kuvapäivitystä

Päiväuniaika.

Tänään todettiin, että Max on nykyisin aika... Iso. Lihava. Valtava. On jo aiemmin todettu, että se mussuttaa ihan omaksi ilokseen noita kuivaraksuja ja tänään päädyttiin siihen tulokseen, että raksukuppi lähtee pois. Tähän asti se on ollut aina esillä, koska Moira syö pieniä määriä pitkin päivää, mutta nyt otetaan kokeiluun toinen tyyli. Lisäksi nappulat vaihdetaan melkein kokonaan pois ja syötetään raakaruokaa, kuten tehtiin vielä vuosi sitten (jostain syystä muuton yhteydessä siirryttiin taas takaisin raksuihin...). Toivotaan, että saadaan kollilta pikkasen painoa pois, koska sen jalalle ei tee hyvää toi ylipaino. Onko muilla onnistunut kissan laihduttaminen millaisilla tuloksilla?

Minniestä ei edelleenkään jälkeäkään. Huomenna aloitetaan häkitys tässä lähiympäristössä, jos vaikka saataisiin se kiinni. Mun hyvällä tuurilla ensimmäisen yön jälkeen meillä on kettu häkissä ja joudun soittelemaan läpi kaikki mahdolliset yhdistykset VPK:stä Metsästäjäseuraan, että joku tulee vapauttamaan ketun.

Loppuun vielä muutamia kuvia kahdesta jäljellä olevasta katista.



lauantai 22. lokakuuta 2011

Kaksi viikkoa kateissa


Kaksi viikkoa on jo odoteltu Minnietä kotiin. Pari ilmoitusta on tullut, mutta kumpikin oli sitten loppujen lopuksi eri kissa. Ilmoituksia on puoli kaupunkia ja nettiä täynnä ja nyt vaan odotellaa, että saadaanko katti vielä kotiin... Kuultiin, että tässä meidän pihapiirissä on pyörinyt kettuja. Toivottavasti ei ole Minnie sellaista kohdannut, se kun on niin hömppä, että menee varmasti ketun kanssa tuttavuutta tekemään ja päätyy iltaruoaksi.

Toiset kissat on vähän ihmeissään kun ovat jääneet kahdestaan. Max huutaa kaikki illat kun se kaipailee juoksukaveria ja Moirakin mouruaa parvekkeen ovella. Ja Moira-raukka joutuu kestämään Maxin rajuja leikkejä, kun ei ole ketään muuta leikkikaverina.


tiistai 11. lokakuuta 2011

Karkulaista kaivataan kotiin

Lauantaina 8.10 Minnie päätti lähteä seikkailemaan. Alkuillasta kaikki kissat olivat vielä tallessa, mutta aamuyöstä nuorinta kattia ei enää näkynyt eikä kuulunut. Nyt on lauantain jälkeiset päivät koluttu puskia ja takiaispensaita, levitelty katoamisilmoituksia ja käyty jopa motarin varressa katsastamassa yksi yliajettu kattiparka. Havaintoakaan ei ole Minniestä tehty, mutta edelleen toivotaan, että saadaan se kotiin. Katilla on kuitenkin sen verran paksu turkki norskiäidin puolelta, että tuskin se parista syysyöstä kauheasti kärsii. Pitäisi käydä hakemaan lainaan paikallisesta kissatalosta loukkuja, millä voisi koittaa loukuttaa kattia, mutta paha laittaa loukkuja, kun ei ole tietoa, että missä päin kissa vaeltaa tällä hetkellä. Norskeilla kun on tapana kuulemma tehdä pitkiäkin retkiä ja vaellella kaukana kotoa.