lauantai 30. lokakuuta 2010

Leikkitappelu vai tappeluleikki?

Maxin tassu taitaapi olla jo paremmassa kunnossa, sen verran on poika halunnut ulos viime päivinä (jopa vesisateessa!) Nykyään kovin tylsämielinen kollipoika yllätti mamman muutama päivä sitten vetämällä kunnon painit pikkusiskon kanssa. Voi sitä sähinän määrää mikä voi kahdesta kissasta lähteä, välillä piti ihan mammankin varmistaa, että kyse on edelleen leikistä.

Maxin mielestä mokoma pentu ansaitsi kunnon kurinpalautuksen aina välillä. Mokoma rotta, ruotuun!

 Ja kunnolla kiinni! Lukko pitää!

"Pentu yrittää paeta!"
Maxin mielestä pennut ei karkaile. Tai sitten Max yrittää vaan halia!

 Ja välillä vaan paikka vaihtui ja sama meno jatkui...

Illalla rauha kuitenkin onneksi palasi ja Tiikerikissat makasivat yhdessä mytyssä sohvalla. Isäntäväki on kuitenkin erittäin tyytyväinen siihen, että Maxin jalka on jo sen verran parempi, että poika saa juostua. Ehdittiin jo miettiä, että pitääkö lähteä etsimään kokeellisia hoitoja, esimerkiksi kissahierontaa, kun pojan tassu ei ottanut lainkaan parantuakseen. Toivotaan nyt kuitenkin, että tassu lähtee kunnolla parantumaan... 

Huomenissa lapset jäävät kotimiehiksi isäntäväen suunnatessa vuorokaudeksi hyvin ansaittua hotelli-hemmottule-viikonloppua viettämään! Katsoo, mitä kauhukakarat asiasta tykkäävät; Max ja Moira on kyllä viettänyt ennenkin vuorokausia yksinään, mutta Minnielle luvassa on ensimmäinen kerta. Kotona saattaa odottaa hävityksen kauhistus; kukat revitty ylös, paikat sotkettu ja kissat lauhkeina lampaina sohvalla katsomassa kotiin palaavaa isäntäväkeä suurin silmin.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Mökkikaipuu

Ulkona alkaa olemaan jo sen verran viileää, että meidän porukkaa tuskin saa mökille enää saunareissua pidemmäksi ajaksi ennen kevättä.Harmittaa hieman, koska koko porukka nauttii mökillä olosta.

Päädyinpä mökkikaipuuta lievittääkseni selailemaan mökkikuvia loppukesälta ja muistelemaan viimekesän ensimmäistä ja viimeistä koko perheen mökkimatkaa. Kissat kun olivat emännän pikkusiskon hoteissa Keski-Suomen ja Lapin matkan ajan, eivätkä näin ollen päässeet isäntäväen mukaan tutustumaan Keski-Suomen mökkiin. Ensimmäinen mökkimatka kuitenkin sujui mallikelpoisesti, ja kaikki kolme kotikissaa nauttivat ulkoseikkailuista. Max tosin säikähti jouduttuuan nenäkkäin jonkun naapurin kissan kanssa ja pysytteli kaksi tuntia visusti saunan alla, mutta tilanteesta selvittiin ruokakupin avulla!


Max ja Moira vapautettiin villiin luontoon eli irti remmeistä sen jälkeen, kun Moira sujautti itensä vapaaksi valjaista ja remmistä. Todettiin, että eiköhän nämä meidän kotikissat ole sen verran mukavuudenhaluisia, että tulevat kotiin. Max kun ei voi käydä esimerkiksi pissalla ulkona, saati sitten syödä jotain elävää!

 "Äiti mulla on pesä!"

Minnie joutui  tyytymään remmissä seikkailuun, tyttö kun on sen verran hömelö, että luultavasti olisi juossut perhosen perään ja eksynyt. Hyvin näyttivät seikkailut tosin maistuvan myös remmin päässä. Mummon omenapuut tosin saivat kyytiä kun Minnie harjoitti kiipeilytaitoja... Kyytiä saivat tosin myös kaiken maailman pikku ötökät, ruohon korret ja kaikki pieni ja jännittävä, mitä maasta löytyi. Minnie siis käytännössä siivosi pihaa!

Suuri seikkailija saapuu!


Välillä Minnien piti käydä mamman sylissä turvassa seikkailujen lomassa. Kun oli päiväunet otettu, jatkuivat seikkailut entistä hurjempina. Esimerkiksi ihana, nokinen ja tuhkainen kivigrilli oli Minnien mielestä maailman täydellisin leikkipaikka. Isäntäväki ei tosin arvostanut grilliä leikkipaikkana lainkaan niin paljon...

Ja toinen suuri seikkailija!

Kyllä siamilainen on kaunis kissa! Moiraa taitaa ottaa päähän...

...mutta pian taas naurattaa!

Tämä kissaperhe ainakin odottaa jo innolla ensi kesän mökkiseikkailuja, ties vaikka joku nappaisi hiiren! Nyt ei auta kuin tyytyä ulkoilemaan remmin ja valjaiden avulla kotikulmilla.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Seikkailuja ja talvipesän rakentelua

Joskus ihan naurattaa, mitä kaikkea nämä meidän kissat keksiikään! Toisinaan ihan mahdottomia juttuja, minkä jälkeen voi vaan pudistella päätään ja miettiä, että mitä niiden päässä liikkuu. Moira aiheutti joku aika sitten iloa pienellä iltaseikkailullaan. Ihmeteltiin eteisestä kuuluvaa kolinaa ja kun mentiin katsomaan, kohtasi meitä näinkin piristävä näky:

 "Äiti kato, mulla on uus pesä!" 

Sinnehän Moira oli kiivennyt, naulakkoon! Ei mitään tietoa, miten se sinne oli kiivennyt, luultavasti mamman nahkatakkia pitkin tai jotain muuta yhtä luvallista reittiä... Taitaa olla jo liian kylmä siamilaisen nukkua maatasossa. Moiran oma pent-house, tollasta roikkuvaa mallia. 

Hetken aikaa naureskeltiin tota Moiraa, kunnes saatiin uusi naurun aihe kun meidän pikkuriiviö Minnie päätti liittyä joukkoon ja kiipesi viereiseen laukkuun!


Laukuissa sitten vietettiin jonkun aikaa ja sitten kisut keksi jotain muuta uutta ja jännää. Ihme kyllä ne ei ole tota uudestaan tehnyt! Kauhulla nimittäin odoteltiin, että koska alkaa olemaan takit riekaleina.

Nyt kun on alkanut ainakin meillä päin olemaan pakkasia, päätettiin viime talvista viisastuneina rakentaa Moiralle oma siamilaisenpesä keittiön mikropöydän alle, missä sijaitsee talon lämpimin patteri. Moira kun palelee joka talvi ja viettää kaiken ajan etsien lämpimiä paikkoja, joten miksei tehdä kaverille kunnon pesää kerralla. Tänään Askossa käydessä olin vähän pettynyt, kun löydettiin upea laatikko Moiran pesäksi, joka kuitenkin todettiin vähän liian pieneksi jopa Moiralle... 


Tollaisessa mustassa Sitä sun tätä -laatikossa kelpaisi Moiran nukkua. Olisi laitettu tyyny sisään ja johonkin lämpimään paikkaan. Naurettiin jo valmiiksi ajatukselle, että kissan kopassa on teksti "Sitä sun tätä"! :D Täydellisen pesän etsintä siis jatkuu.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Syksyfiiliksiä

Syksyn myötä on jäänyt ulkoilu etenkin Moiran kanssa vähän vähemmälle, tyttö kun palelee ulkona aika hyvin... Ja tassut kastuu ja hyi kamalaa. Katselin Luolaleijonan klaanin blogista miten nättejä villapaitoja niiden itämaisilla oli. Ei vaan taitaisi tollaista saada meidän Moiralle päälle, siitä tulisi tappelu ja koko hieno paita olisi aika pian lankakasana. Tosin en kyllä menisi takuuseen, että Moira kovasti syysulkoiluista nauttisikaan, tossa se mamman selän takana köllöttää lampun alla. Moiran mieleinen hankinta olisi sellainen possujen lämpölamppu, minkä alle voisi käydä nukkumaan.

Minnien kanssa ulkoilua olisi tarkoitus jatkaa, tyttö vetelee märässä nurmikossa ihan kuin vanha tekijä. Saa nähdä, mitä mieltä Minnie on lumesta, kun sitä saadaan. Norskeilla kun kasvaa turkki lämpötilan mukaan, ja Minniessä on puolet norskia, joten tätä kissaa saattaa pystyä ulkoiluttamaan myös talvella. Ihan positiivista, koska Minnie tykkää tosissaan ulkoilla. Siinä saa kyytiä puut ja pensaat; Minnie on kova tyttö kiipeilemään.

Meillä päin säästetään raapimapuu-kuluissa!

Seikkalumatkalla kohti houkuttelevaa ojaa!

Ja lempipaikalla: puussa!

Maxin kanssa ulkoilu on jäänyt hajonneen tassun takia vähemmälle... Max tosiaan sai ilmeisesti nivelsiteensä rikki tuossa kuukausi takaperin ja kolmisen viikkoa mentiin kolmella tassulla. Lääkärissä käytiin kuvauttamassa ja toteamassa, ettei tassu ainakaan murtunut ollut. Lepoa ja särkylääkettä. Nyt on jo parempi, mutta herrahan päätti tehdä viikko sitten ikkunasta, kolmannesta kerroksesta, karkumatkan ja vietti päivän kateissa, minkä seurauksena ontui taas muutaman päivän. Taitaa olla paras viettää toipilasaikaa vielä, ettei jatku ontuminen loputtomiin!

Max nukutuksen jälkeen.

Näihin tunnelmiin, mamma lähtee nyt lenkkeilemään "pirteään" syysilmaan eli tihkusateeseen!