maanantai 28. marraskuuta 2011

Uutta suuntaa elämään

Nyt ei ole tullut paljon kirjoiteltua; on sen verran paljon tapahtunut kaikkea elämässä. Tiikerikissojen "vanhempien" tiet erkanivat kuukausi sitten ja Max ja Moira pääsivät evakkomajoitukseen mamman isän luokse Helsinkiin. Omakotitalossa riittää hienosti tilaa mennä ja touhuta. Maxin lempparihommaa on ollut lattiatasossa sijaitsevan jääkaapin oven avaaminen, jotta koirat ja herra itse pääsevät sinne välipalalle. Mamma on joutunut itse ajamaan Uusimaa - Kanta-Häme - Pirkanmaa -väliä jatkuvalla syötöllä hoitamassa muuttoasioita, eroasioita sekä uusia työ- ja asuntoasioita. Uusi koti löytyi Tampereelta ja muutto olisi tarkoitus tehdä kuun alusta.

Asioita mutkistaa edelleen se, että mamman aiemmin oireilematon kissa-allergia (joka tosin todettiin jo ala-asteella tehdyssä allergiatestissä) on viimeisen vuoden nostanut päätään ja tällä hetkellä tilanne on jo sellainen, että kissojen kanssa on vaikea hengittää ja olo on jatkuvasti flunssainen. Lääkärin kanssa keskusteltiin asiasta ja ehdotus oli se, että kokeilen jatkaa yhden kissan kanssa. Eroitkujen lisäksi nyt on siis itketty myös sitä, että koko perhe tuntuu hajoavan pienessä ajassa. Ensin pikku-Minnie katosi (eikä ole mitään kuulunut), sitten ero ja nyt vielä kissasta luopuminen. Oon viettänyt monta unetonta yötä miettien ja pohtien, halaillen kissoja ja itkien vähän lisää. Lopulta tulin tulokseen, että Max-poika sopeutuu luultavasti noista kahdesta helpommin ja sille kodin etsimisen luulisi olevan helpompaa. Poika on kuitenkin ihmisrakas ja kiltti, tulee toimeen kaikkien muiden kissojen ja muidenkin eläinten kanssa. Moiralla taas painaa menneisyydessä se, että se on ennen mulle tuloaan ollut pikkuisen agressiivinen ja kynnestä on tullut yhdelle jos toisellekin.

Nyt on siis hyvä koti haussa Maxille. Luopuminen sattuu niin paljon, ettei mitään rajaa, koska poika on ollut mulla neliviikkoisesta rääpäleestä, mutta en uskalla enää riskeerata omaa terveyttä tän enempää, koska ajatus elämästä kokonaan ilman eläimiä on aika kammottava.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Muutosta ruokavalioon ja kuvapäivitystä

Päiväuniaika.

Tänään todettiin, että Max on nykyisin aika... Iso. Lihava. Valtava. On jo aiemmin todettu, että se mussuttaa ihan omaksi ilokseen noita kuivaraksuja ja tänään päädyttiin siihen tulokseen, että raksukuppi lähtee pois. Tähän asti se on ollut aina esillä, koska Moira syö pieniä määriä pitkin päivää, mutta nyt otetaan kokeiluun toinen tyyli. Lisäksi nappulat vaihdetaan melkein kokonaan pois ja syötetään raakaruokaa, kuten tehtiin vielä vuosi sitten (jostain syystä muuton yhteydessä siirryttiin taas takaisin raksuihin...). Toivotaan, että saadaan kollilta pikkasen painoa pois, koska sen jalalle ei tee hyvää toi ylipaino. Onko muilla onnistunut kissan laihduttaminen millaisilla tuloksilla?

Minniestä ei edelleenkään jälkeäkään. Huomenna aloitetaan häkitys tässä lähiympäristössä, jos vaikka saataisiin se kiinni. Mun hyvällä tuurilla ensimmäisen yön jälkeen meillä on kettu häkissä ja joudun soittelemaan läpi kaikki mahdolliset yhdistykset VPK:stä Metsästäjäseuraan, että joku tulee vapauttamaan ketun.

Loppuun vielä muutamia kuvia kahdesta jäljellä olevasta katista.



lauantai 22. lokakuuta 2011

Kaksi viikkoa kateissa


Kaksi viikkoa on jo odoteltu Minnietä kotiin. Pari ilmoitusta on tullut, mutta kumpikin oli sitten loppujen lopuksi eri kissa. Ilmoituksia on puoli kaupunkia ja nettiä täynnä ja nyt vaan odotellaa, että saadaanko katti vielä kotiin... Kuultiin, että tässä meidän pihapiirissä on pyörinyt kettuja. Toivottavasti ei ole Minnie sellaista kohdannut, se kun on niin hömppä, että menee varmasti ketun kanssa tuttavuutta tekemään ja päätyy iltaruoaksi.

Toiset kissat on vähän ihmeissään kun ovat jääneet kahdestaan. Max huutaa kaikki illat kun se kaipailee juoksukaveria ja Moirakin mouruaa parvekkeen ovella. Ja Moira-raukka joutuu kestämään Maxin rajuja leikkejä, kun ei ole ketään muuta leikkikaverina.


tiistai 11. lokakuuta 2011

Karkulaista kaivataan kotiin

Lauantaina 8.10 Minnie päätti lähteä seikkailemaan. Alkuillasta kaikki kissat olivat vielä tallessa, mutta aamuyöstä nuorinta kattia ei enää näkynyt eikä kuulunut. Nyt on lauantain jälkeiset päivät koluttu puskia ja takiaispensaita, levitelty katoamisilmoituksia ja käyty jopa motarin varressa katsastamassa yksi yliajettu kattiparka. Havaintoakaan ei ole Minniestä tehty, mutta edelleen toivotaan, että saadaan se kotiin. Katilla on kuitenkin sen verran paksu turkki norskiäidin puolelta, että tuskin se parista syysyöstä kauheasti kärsii. Pitäisi käydä hakemaan lainaan paikallisesta kissatalosta loukkuja, millä voisi koittaa loukuttaa kattia, mutta paha laittaa loukkuja, kun ei ole tietoa, että missä päin kissa vaeltaa tällä hetkellä. Norskeilla kun on tapana kuulemma tehdä pitkiäkin retkiä ja vaellella kaukana kotoa.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Kissan salapaikka



Max keksi uuden kivan pesän. Isäntäväki ei tosin ole kovin innostunut tästä mahtavasta pesäpaikasta... Sohva olisi kivempi ehjänä ja ilman tuhansia kissankarvoja sen sisällä. Moiran kanssa sohvansisus toimii nykyisin myös salapaikkana, kun pitäisi laittaa silmätippoja. Moirallahan tuntuu olevan edelleen toi ikuinen silmätulehdus, joten tippoja laitetaan kahdesti päivässä, mistä katti ei ole kovin innostunut.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Kesäkuulumisia

Max löysi nukkumapaikan tyynyn sisästä.

 Tiikerikissojen kesä on kulunut hienosti. Mökille katit eivät ole päässeet vielä, koska ei olla saatu aikaiseksi viettää lähimmällä mökillä aikaa enempää kuin vuorokauden kerrallaan, jolloin kisuja ei viitsi mukaan ottaa lainkaan. Kohta puoliin olisi kuitenkin tarkoitus viikko viettää mökillä, jolloin myös kissat pääsevät mukaan.

Edellisessä viestissä kirjoitin ruokavalio muuttamisesta ja nyt on ryhdytty toimeen. Raksuna meillä on nykyisin

Christopherus Sensitive ja jo nyt huomaa, ettei turkista irtoa niin paljoa karvaa. Lisänä on tosin ollut Omega3-kapseleita, joiden suosio kissojen keskuudessa on tasan nolla, ellei jopa miinuksella. Lisäksi pitäisi tehdä nyt tilaus Kennelrehulle ja ostaa kateille sekä piskille lisää raakaruokaa.





Miten on muilla kissablogaajilla mennyt kesä?

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Ruokavalion muutos, kiitos.

Tänään mamma sai tarpeekseen kissojen ainaisesta karvan lähdöstä. Ymmärtäähän sen, että syksyllä vaihdetaan talvikarvaan ja keväällä kesäturkkiin, mutta mitähän ne tällä hetkellä tekevät? Vaihtavat juhannuskarvaan ilmeisesti. Äskettäin harjasin Moirasta irti kolme karstallista karvaa ja Maxista pakastepussin verran ja edelleen lähtee. Joka päivä saa imuroida ja silti tuntuu että karvaa on kaikkialla. Nyt on siis aika siirtyä radikaaleihin toimenpiteisiin eli vaihtaa ruokavalio kokonaan uusiksi.

Tällä hetkellä katit syövät pääasiassa märkäruokana Latzia ja kuivaraksuna Friskies Sterile Catsia. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus muuttaa raksut laadukkaampaan, kun saatiin toi vanha pussi pois. Eli mitä te hyvät lukijat neuvoisitte hankkimaan, jotta saataisiin karvanlähtö kuriin? Kaikki kolme kattia ovat siis streliloituja ja tytöt hoikkia ja Max-herra hieman pyylevä. Kannattaako raksuja pitää esillä kaiken aikaa, kuten ollaan nyt pidetty (lähinnä sen takia, että Moira ei syö märkäruokaa ollenkaan ja raksujakin silloin kun rouvalle itselleen sattuu sopimaan eli ajaako nälkä siamilaisen kupille vai ei?) vaiko tarjota ainoastaan kerran päivässä ja toisen kerran sitten muuta ruokaa?

Sitten kysymykseen numero kaksi. Tällä hetkellä vain Minnie syö sekaruokaa eli saa päivittäin kaunakauloja aika reilun määrän, koska on edelleen tosi hoikka vaikka ikää on jo kertynyt ensimmäisen vuoden verran. Max käy kääntymässä ruokakupilla, mutta nähdessään kaulat lähtee tyynesti pois edes maistamatta. Raakaruoka kuitenkin sisältää jos jonkinlaista ravintoainetta, öljyä jne. eli kannattaisiko tämän karvaongelman (ja miksei tietenkin muutenkin) siirtyä raakaruoka ja nappula -linjalle ja unohtaa purkkiruoat kokonaan? Ja mitkä raakaruoat ovat teillä, hyvät lukijat, toimineet hyvin?

maanantai 23. toukokuuta 2011

Ihan oikeasti aikuinen Minnie!


Pikku-Minnie juhlii tänään ensimmäisiä syntymäpäiviään! Juhlapäivää vietettiin sitten rattoisasti toipuen strelisaatiosta kauluri päässä. Synttärifiiliksiä nostatti myös se, että leikkauksen jälkeen Minnie okseni eläviä suolinkaisia. Matokuuri kohtasi siis kaikkia katteja ja Jediä ja tällä hetkellä eletään desinfioidussa kodissa. Uusi matokuuri seuraakin sitten viikon päästä ja taas viikon päästä yksi. Isäntäväki ihmettelee kovasti, että miten matoja voi olla kun kaikki kissat ja koira on madotettu useammin kuin sisäkissoja kuuluisi madottaa. 


Eläinlääkäri suositteli Minnielle käytettäväksi pukua leikkauksen jälkeen, etteivät muut kissat ja Minnie itse pääse nuolemaan haavaa. Puettiin siis nukkuvalle kissalle päälle Jedin pieneksi jäänyt puku. Puku pysyikin sitten päällä muutaman minuutin, kun tokkurainen pikkukissa repi sen heti päältään pois...


Seuraavaksi turvauduttiin toiseen suositukseen eli puettiin Minnielle päälle sukkahousuista tehty vaate. Se toimikin sitten huomattavasti paremmin, mutta senkin käyttö hylättiin, kun Minnien kieli ja kynnet olivat kokoajan puvussa kiinni ja toiset kissatkaan eivät olleet kiinnostuneita pesemään ja puhdistamaan Minnietä.


Nyt meillä mennään ihan vain kaulurilinjalla siis. Isäntäväki on saanut yöllä tosin nousta katsomaan, että mistä kuuluu ääniä, kun Minnie ei tajua ettei edes kaulurin kanssa voi kävellä seiniä ja tavaroita päin. Viikko vielä pitäisi kissaraukan liikkua kaulurin kanssa ja sitten koittaa vapaus - niin kaulurista kuin ainaisista kiimoistakin.


Loppuun vielä toteamus siitä, että Tiikerikissojen isäntäväki uskoo saaneensa siamilaisen tilalla jonkin pussieläimen tai sademetsän asukin. Kentie kummituseläimen...

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Parveke, oi parveke


Maxin lempipaikaksi uudessa asunnossa on muodostunut parveke. Vahdittuna Max-herra saakin oleilla parvekkeella päiväsaikaan, koska yöt ovat vielä sen verran viileitä, että Maxin iltaulkoilut loppuivat kun kaikki kissat alkoivat taas aivastella. Päiväsaikaan parveke on kuitenkin kovassa käytössä, kun myös Minnie ja Moira käyvät nauttimassa auringosta.

Luvassa taas kuvapainoitteinen merkintä, koska mamma innostui räpsimään kuvia kateista (ja etenkin Maxista) oikein olan takaa...


 Minnie nautiskelemassa iltapäiväauringosta. Takana isäntäväen loistava aitaviritelmä, jotta kissat eivät karkaa naapuriin. Hyvin on toiminut ainakin toistaiseksi!







Max vakiopaikassaan vahtimassa menoa. Mitä lie kummajaisia Max sitten näkeekin tuolla olohuoneen ikkunassa, jonne se niin intiivisesti tuijottelee...


Ja uskaltautuuhan se Moirakin välillä parvekkeelle. Moiran lempipaikka on sohvan virkaa tekevä vieraspatja, joka kauniilla ilmalla on säilössä parvekkeella. Siinä on huomattavasti mukavampi istua kuin pelkällä lattialla tietävät sekä isäntäväki että Tiikerikissat.

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Taidekuvausta alá Tiikerikissat

Mamma nappaili lapsista muutaman valokuvan, kun sattui kamera olemaan kädessä ja aurinko paistoi nätisti ikkunasta. Kissatkin olivat kerrankin kaikki rauhallisia ja kuvauksellisia. Minnien rauhallisuus tosin loppui siihen, kun kamera heijasti kivoja pikku valopilkkuja seiniin...


Mustavalko-Max. Mamma on alkanut viimeaikoina tykkäämään rajuista kontrasteista ja melkein kaikki kunnon kuvat mitä koneella on muokattuna on mustavalkoisia...


Mustavalkokissat. Minnie metsästää valoja taustalla ihanalla ilmeellä.


Ja Moira-katti sinisilmä. Mamman äiti teki Moiralle oman peiton, kun lapsiraukka palelee kokoajan.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Jedi ♥ Moira

Isäntäväki on päässyt todistamaan Jedi-pennun tuttavallista henkeä, kun koira on yrittänyt kaveerata Moiran kanssa.


Moira-rouva oli päästänyt pikkukoiran (joka ei ole kovin pieni enää) yllättävän lähelle ja kaikenlisäksi Jedi oli päässyt nauttimaan Moiran henkilökohtaisen parvekepenkin (suomeksi: patjan) päälle kevätauringosta.


Hetken päästä Jedi yritti hieroa lähempää tuttavuutta istumalla rintarinnan Moiran kanssa...



Ja muutaman päivän päästä juttu huipentui yllä näkyvään tapahtumaan. Tästä Moira tosin ei ollut enää kovin innoissaan vaan hulivilikoira sai käpälästä viiden minuutin kellimisen jälkeen.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Kissa kesäkuntoon!

Minnien tulon jälkeen Max-herramme on päässyt keräämään hieman talviravintoa, josta nyt pyritään kuitenkin pääsemään eroon. Kissanpentujen raksut vaihdettiin aikuisten raksuihin ja märkäruoan määrää pienenettiin sillä seurauksella, että Max uskoo tällä hetkellä kuolevansa nälkään.

Mamma nappasi Maxista joku aika sitten muutaman hauskan kuvan, kun herra keikkaroi keittiönpöydällä esittelemässä steariinista häntäänsä. Maxhan tosiaan kävi dippaamassa häntänsä kynttilään ja kulki kuukauden verran kantaen hännässään mukana kahta isoa steariinikönttiä, joita mamma ei saanut irti edes leikkamalla, koska olivat ihossa kiinni. Lopuksi sitten irtosivat kaikki karvat steariinin ympäriltä ja Maxilla oli pitkään kaljuja läiskiä hännässä. Tällä hetkellä karva on alkanut jo vähän kasvamaan, joten Max ei ehkä jää kaljuhännäksi!


Max tarkkana; lattialla menee saalis...

Eipä mennytkään! Vaara ohi, aika ottaa rennosti.

Ei mutta, tuollahan se saalis taas menee!


Ja loppuun vielä kokeilukuvaa Moirasta ilman salamaa vanhalla kameralla. Uutta mamma ei ole vieläkään (kolmen kuukauden jälkeen) päässyt testaamaan, koska akkulaturi on kadonnut teille tietämättömille ja uuden hankinta tuntuu aina jäävän, kun rahaa tipahtaa tilille...


Moira siis peruselementissään. Kieli ulkona ja tuima ilme naamalla... On se siamilainen kyllä kaunis kissa.

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Melkein aikuinen Minnie

Aika on vierähtänyt kauhean nopeasti ja meidän pikku-Minniehän viettää pian ensimmäisiä syntymäpäiviään! Minniestä odotettiin tosi isoa kissaa norskiäidin vuoksi, mutta nyt kymmenen kuisena Minnie on melko siro kissa, jolla on pitkä selkä ja melko pitkät raajat, mutta edes mamma hyvällä tahdollakaan ei voi sanoa Minnietä isoksi...


Minnie on edelleen todella leikkisä pikkukissa, jolla on kova tarve päästä ulos. Isäntäväki on harmitellut, kun nyt muutto- ja remonttikiireiden vuoksi kissalapsi ei ole päässyt ulos. Myöskin nuo kolmenkymmenen asteen pakkaset rajoittivat ulkonaoloa ja silloin Tiikerikissat makasivatkin yhtenä keränä sohvannurkassa.


Yllä olevasta kuvasta huomaa kuitenkin, että kyllä norski vähän vaikuttaa Minnien olomuotoon. Noin pieneksi kissalla Minniellä on aivan hilliyyömän lonkat! Myöskin tassut on melko isot. Ehkä Minnie kerää massaa tohon vielä.

Tiikerikissat päättivät myös yksissä tuumin lopettaa lihan syömisen. Minnie saattaa hieman maistaa mamman antamasta kupista, mutta vanhemmat kissat käyvät kääntymässä kupilla ja jatkavat puuhiaan, kunnes kupit on nostettu muutaman tunnin päästä pois. Sitten keittiöön saapuu lauma huutavia kissoja; ruokaa pitäisi saada ja heti...

torstai 10. maaliskuuta 2011

Testissä kissanminttupallo


Tässä eräänä päivänä esiteltiin arvon herrasväelle Mustista ja Mirristä löytynyt kissanminttupallo. Pallo on yllä olevassa kuvassa keskellä muovipussissa. Hintaa ostokselle tuli 4,50€. Toisin kuin useimmat kissanlelut, pallo on kova ja melko painava ja pitää lisäksi aika kovaa ääntä parkettilattialla pyöriessään.



Ensin palloa tutkittiin hieman kauempaa ja nuuskittiin kovasti ilmaa. Ensimmäisenä pallon luokse uskaltautui Minnie, joka tosin ei heti tajunnut, mitä mokomalla pallolla kuuluu tehdä ja luovuttikin pallon nuuskinta -paikkansa Maxille, joka puolestaa ei tajunnut, että kyseinen kapistus oli leluksi tarkoitettu, vaan pallo sai totaalisen pesuoperaation. Moira taas innostui hinkkaamaan itseään palloon ja sen jälkeen hinkkaamaan itseään kaikkeen mahdolliseen.


Hetken aikaa meno oli melko rauhallista ja tyyntä, kun kissat yksi toisensa jälkeen tutustuivat palloon. Jonkin aikaa Minnie jopa pyöritteli palloa ympäriinsä, kunnes Max takavarikoi hurmaavan tuoksuisen lelun omaan yksityiseen tuoksutteluunsa.


Lopulta meno yltyikin melko hurjaksi ja kissat sähisivät ja suhisivat ja jahtasivat toisiaan ympäri asuntoa. Aina välillä piti käydä vähän haistelemassa ja maistelemassa palloa ja jatkaa sitten menoa.

Yleisarvosanaksi kissanminttupallo saa Tiikerikissoilta kouluarvosana kahdeksan. Tällä hetkellä pallo lojuu sohvan alla, eikä sillä kukaan ole hetkeen leikkinyt, eli suosikkileluksi se ei kohonnut. Mamma itse ei jättäisi lelua "tuoreena" kissoille, jos isäntäväkeä kotona ei olisi, koska meno todellakin yltyi melko hurjaksi toisinaan. On myös huomioitava, että kissanminttu saa kissat janoisiksi ja Tiikerikissatkin litkivät suuren kulhon vettä lelulla leikkimisen jälkeen.

tiistai 15. helmikuuta 2011

Taukoa (ei tosin omasta tahdosta)

Mjaumaa on joutunut pakon vuoksi tauolle, kun muuton yhteydessä nettiä ei saatukkaan toimimaan enää. Elisan pojat on käynyt kerran toisensa jälkeen toteamassa, etteivät tiedä, miksei netti toimi. Isäntäväki päätti luopua toivosta Elisan suhteen ja siirtyä Soneran nettiasiakkaaksi, jotta päästään jakamaan taas Tiikerikissojen seikkailuja. Uutta nettiä odotellessa siis.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Ihana kamala Hurtta...


 Kuten jo aiemmin kerroimme, kotiutui Tiikerikissojen safarille uusi nelijalkainen eli pikkuneiti Jedi. Herrasväki on edelleen ottanut pikkukoiran vastaan oikein hyvin, jopa pidättyväinen ja arka Moira suostui nukkumaan nojatuolissa mamman sylissä, vaikka hirviökoira nukkui samassa nojatuolissa. Lattialla mennään niinkuin ei mitään ja ruokakin maistuu. Tottahan Jedi jahtaa jokaista Tiikerikissaa vuorollaan, mutta helpostihan nuo hyppäävät turvaan sängylle, sohvalle tai tv-tasolle. Ja nopeudessahan herrasväki voittaa pikkuhirviön mennen tullen. Minnie jopa leikkii mielellään Jedi-neidin kanssa. Hiirenjahtaaminen ja vetolelut ovat ykkössuosiossa, mutta myös yhdessä ulkoilu ja sohvalla köllöttely kelpaavat eläinlapsille. Toisinaan Minnie jopa kyllästyy Jedin unisuuteen ja yrittää käydä puremassa Jedin hereille, josta mamma tosin joutuu kissaneitiä hieman rankaisemaan... Pitäähän vauvankin saada nukkua.


Koiranlelut ovat yhtälailla pikkuneiti-Minnien mieleen, koska kukapa kissa ei vinkuvasta apinasta pitäisi? Saatika pyörivistä palloista? Myös koiralle tarkoitetut kanansiivet kelpaavat Minnielle paremmin kuin nimeomaan herrasväelle itselleen tarjotut siivet... Piimät pitää tietenkin juoda mielummin koirankupista kuin omasta ja vaikka samaa lihaa olisi jokaisen kupissa, on Jedin kumpissa Minnien mielestä aina jotain parempaa. Kuvassahan tosiaan on entinen asuntomme, joten ei Tiikerikissojen safari yleensä ihan noin sotkuinen ole...


 Kaiken kaikkiaan Minnie tuntuu olevan oikein tyytyväinen saatuaan ikioman pienen koiran, joka jaksaa leikkiä kaiken aikaa. Melkeinpä heti Jedin saavuttua Minnie tosin onnistui kehittämään ensimmäisen kiimansa, joten meno on ollut tosiaan kuin viidakossa, kun eläimet ovat juosseet ympäriinsä ja pikku-Minnie mourunnut hullun lailla. Onneksi kiimasta päästiin eroon, kun kissat vietiin uuteen asuntoon, jossa kiima loppui kuin seinään...

Tiikerikissojen uudesta asumuksesta yritetään saada kuvia, kunhan saadaan koko valtakunta edustuskuntoon ja laatikot pois nurkista. Mamma ei ole kameran takana ehtinyt juurikaan olla, joten uusia kuviakaan ei ole tarjolla...

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Muuttamisen riemut!


 Tiikerikissoilla on tosiaan menossa muutto jälleen kerran. Isäntäväki tuntuu olevan muuttamisen ystäviä, mikä ei kyllä oikeasti pidä paikkaansa. Max ja Moira ovat muuttaneet emännän mukana melkoisen monta kertaa. Lasketaanpas; ensiksi kumpikin muutti Vantaalle emännän luokse omia reittejään, josta muutettiin Helsinkiin Haagaan, jotta emäntä pääsisi kulkemaan töihin ja kouluun paremmin. Koska kämppis muutti pois ja asunto olisi ollut liian kallis yksin asuttavaksi, muutti emäntä Haagasta takaisin Vantaalle, joskin eri osoitteeseen, josta parin kuukauden jälkeen emäntä päättikin muuttaa yhteen Tiikerikissojen iskän kanssa. Nyt tämäkin kaksio alkoi jäämään pieneksi, joten vuorossa on taas muutto, joskin nyt asuntoon, jossa olisi tarkoitus asua pidempään... Max ja Moira kuitenkin tiesivät heti laatikoiden saavuttua, mitä on tiedossa. Laatikot tutkittiin tarkkaan ja muutto-operaatiota on seurattu vieressä mouruten. Herrasväen suureksi suruksi kiipeilytelineet vietiin jo uuteen asuntoon, jonne Tiikerikissat eivät pääse vielä remontin vuoksi, vaan herrasväen muuttopäivä on 8.1.


Minnie keksi myös, että laatikot ovat vallan mainioita sänkyjä. Isäntäväki on tosin eri mieltä, sillä laatikoita ei ole ilmeisesti tehty kestämään kissan painoa. Laatikot ovat nimittäin alkaneet hajoilemaan jo ennen kuin tavaroita on saatu muutettua. 



Muuttohommissa herrasväki on ollut muutenkin aktiivisesti mukana. Pakkaamista on täytynyt vahtia silmä kovana ja mieluiten rivissä istuen. Minnie on saanut tehtäväkseen hoitaa perinpohjaiset tarkastukset, kuten kaappiin kiipeämisen ja laatikoissa mylläämisen. Isot kissat hoitavat siten tarkkailupuolen. Tosin mamma ei kyllä tiedä, että kuinka kauan Minnie voidaan laskea pikkukissaksi, koska Minniehän on jo Moiraa isompi, vaikka ikää on vasta vajaa kahdeksan kuukautta. Jäänityksellä odotetaan, minkä kokoinen Minniestä kasvaa.

Miten muiden kissaperheiden muutot ovat sujuneet?